Visiitti oluiden hautausmaalle — näitä hetkiä on ikävä 

Aika voi kullata muistot, mutta jotkin keskuudestamme poistuneet oluet loistavat ilman nostalgialisääkin. 

Pikavisiitti oluiden hautausmaalle palautti makumuistoja ja maisteluhetkiä, joita on ikävä. 

Hawkshead Brodie's Prime (4,9 %)

Englannin järviseudulla sijaitsevan Hawkshead-panimon Brodie's Prime luokiteltiin portteriksi. Oluttyyli porter käsitetään usein liian kapeasti. Entisen BBC:n toimittajan perustaman panimon portteri laajensi osaltaan käsitettä. Lasissa itsepintaisen ruskea olut sai eloa rubiininpunaisista välähdyksistä. Sekä kokonaisilla englantilaisilla että pohjoisamerikkalaisilla humalakukinnoilla maustettu olut tarjoili makusilmuille runsaasti tummia hedelmiä, kermaista suklaata, lakua ja sitruksen raikkautta. Henkäys savuisuutta rikastutti flavorien kattausta. Kaipausta ei lievennä nykyään tuotannossa oleva Brodie's Prime Export (8,5 %), joka kärsii lähinnä juotavuuden puutteesta.

York Brewery Centurion's Ghost Ale (5,4 %)

Liverpoolin The Dispensary oli näyttämönä 2013, jolloin baarineiti sai pumpata Centurion's  Ghost Alea lasiin tiuhaan. Harvoin on aamulla kaduttanut se, että tuli nautittua yhtä olutta samalla kertaa sekä liian paljon että liian vähän.

Tumma, rubiininpunainen väri, maltaan täyteläisyys tyylikkäällä katkeruudella, herkullisella hedelmäisyydellä ja mitä vielä… Yksi parhaista oluista koskaan. Eikä se maistunut yhtään heikommalta vuotta myöhemmin panimon maisteluhuoneessa Yorkissa. 

Ihan täysin Ghost Alen kuolemaa ei voi vahvistaa, sillä Yorkshiren Mashamissa sijaitseva Black Sheep on pannut satunnaisesti tätä moneen kertaan palkittua olutta, mutta onko kyse vain hengettömästä kopiosta vai ihan oikeasta haamusta? Vuonna 2018 suljetun York Breweryn oluista myös Yorkshire Terrier ja Guzzler siirtyivät Black Sheepin tuotantolinjalle. 

Cascade Brewing Sang Noir (9,2 %)

Portlandilainen (OR) Cascade Brewing tunnettiin Yhdysvalloissa yhtenä menestyneimmistä hapanoluiden puolestapuhujista. Perustaja Art Larrancen tausta viinibisneksessä näkyi Cascaden oluissa. Ne olivat pääsääntöisesti alkoholipitoisuudeltaan korkeita. Vähitellen uusien kehitelmien makumaailma alkoi lähestyä viinien makukirjoa. Panimossa ei käytetty brettanomyces-hiivoja, mutta lactobacillus-bakteereja suosittiin. Yhden vierailun perusteella suosikikseni nousi Sang Noir. Se perustui punertavien ale-oluiden sekoituksiin, joita kypsytettiin bourbon- ja viinitynnyreissä kirsikoiden kanssa enimmillään kaksi vuotta. Maku lähenteli portviiniä.

Cascade suljettiin hiukan erikoisissa merkeissä. Panimon perustaja oli myynyt panimon neljä vuotta ennen kuolemaansa. Sopimuksessa oli maininta omistuksen vaiheittaisesta siirtymisestä uudelle omistajalle, mutta omistajanvaihdosta ei koskaan tapahtunut. Perustajan tytär ei ollut tietoinen kauppakirjasta, eikä hänellä ollut taloudellisia edellytyksiä jatkaa toimintaa, vaan 2007 avattu panimo suljettiin 2024.

Bergzigt (10 %)

Helsingissä Tennispalatsin eteläpäädyssä aiemmin sijainnut Vastarannan Kiiski oli baari, jonne moni päätyi 1990-luvun puolivälissä tumman ja makean Velkopopovický Kozelin takia. 

Itse ikävöin enemmän hollantilaisen, Suomeen asettuneen Ronald de Waalin panemaa Bergzigtiä. Muinaisen panimon mukaan nimetty olut oli kaikin puolin iso olut, oluenpanijan mukaan "vahvin ja humaloiduin olut Suomessa." Kotikutoisen etiketin tekstipalkissa kerrottiin "pintahiivalla pannusta erikoisoluesta, jossa on käytetty tarkoin valikoitua humalaa ja mausteita." Tuohon aikaan pullossa tapahtuva jälkikäyminen ei ollut suomalaispubeissa arkisin asia, mutta en muista erityisiä hiivajäämiä lasiin eksyneen. Berzigt pantiin De Raafin ja De Hemelin panimoissa Hollannissa.

Pete's Wicked Ale (5,3 %)

Saapuminen San Franciscoon olisi voinut sujua huonomminkin, sillä hotellihuoneen siivouksen valmistumista odotellessani jonkin tason majoituspäällikkö tarjosi lepytellääkseen oluen. En ollut kuullutkaan Pete Slosbergin kehittämästä Pete's Wicked Alesta, mutta seuraavien päivien aikana ymmärsin, että se oli tietyissä piireissä puheenaihe. 

Pete's Wicked Ale oli viime vuosituhannen lopussa olut, joka osaltaan tasoitti tietä tuhansille uusille panimoille Yhdysvalloissa. Vuonna 1986 lanseerattu brown ale muistetaan pähkinäsuklaisesta ja karamellimaisesta maustaan sekä cascade-kuivahumaloinnistaan. Humalan katkeruutta ja aromia siinä oli Coors Lightin kittaajille varmaankin kuvottavan paljon.  Yrityskaupan jälkimainingeissa Wicked Alen valmistus loppui 2011. 

Olvi Vaakuna IV A (5,7 %)

Olvin tuotesalkkuun on vuosikymmenten aikana mahtunut monenlaista Vaakuna-nimellä kaupattua olutta. Mieluisin maistamistani oli 1980-luvulla Richard's Pubissa työpäivän jälkeinen  5,7-prosenttinen versio. 

Vahvan Vaakunan elinkaari kesti kymmenisen vuotta. Panimomestari Herbert Groschup luonnehti Vaakunaa müncheniläistyyppiseksi, märzen-täysmallasolueksi Helsingin Punavuoressa järjestetyssä lanseeraustilaisuudessa marraskuussa 1986. Sitä se olikin. Voimakas kantavierre sopi tuohon maailmaan — aikaan ennen "keskioluen" nousua.

"Vahvan kotimaisen oluen heikko menekki on vaatinut uuden uhrin. Olvi on lopettanut 5,7-prosenttisen Vaakuna-oluen valmistamisen. Viimeinen panos keitettiin joulukuussa, ja tammikuussa myytiin varasto loppuun. Vahvan Vaakunan osuus Olvin oluentuotannosta oli alle prosentti. Miedompi Vaakuna (4,7 %) jää myyntiin," Ilta-Sanomat uutisoi 2009.