San Francisco — mullistavien olutmuistojen synnyttäjä
Kun kävelee pubin kiilto silmissä Tenderloinin läpi kohti Haight-Ashburya, kodittomien määrä ei oikeastaan enää hätkähdytä.
Syyskuussa 2025 yhden makuuhuoneen vuokra-asunnosta San Franciscossa joutui pulittamaan noin 3 000 euroa kuukaudessa, sfgate-sivusto kertoi. Toisenlaisiakin lukemia voi löytää, mutta halvalla ei selviä, jos haluaa siedettävän asunnon.
Jos ensimmäinen Lontoon-matkani 1980 avasi aivan uuden näkymän oluen maailmaan, niin lähes vastaava kokemus oli ensivisiitti San Franciscoon 1990-luvun alussa. Jo silloin varoiteltiin Civic Centerin läheisyydessä majailevista kodittomista, huumekauppiaista ja ryöstäjistä, mutta rähjäisetkään alueet eivät pidätelleet janoista matkailijaa.
San Francisco on liian kallis jopa rikkaille. — New York Post
Vaalean lagerin makuun Suomessa päässyt suu tavoitti aikoinaan Lontoossa aivan uuden makumaailman itäpuolen pubissa, jossa kolpakkoon pumpattiin Ben Trumanin olutta, mahdollisesti Special Bitteriä.
Paremmin muistan ensimmäiset San Franciscossa maistamani oluet vuodelta 1991: Anchor Steam Beer, Anchor Liberty Ale, Sierra Nevada Pale Ale, Mendocino Red Tail Ale, North Coast Red Seal Ale, Marin Brewing Mt. Tam Pale Ale…
Tuolloin Euroopassa vallitsi käsitys, että pohjoisamerikkalainen olut on yhtä kuin Miller High Life ja Budweiser. Moni elää yhä valheessa.
Tämä ei ole "San Francisco Pub Guide". Muistikuvia San Franciscosta olisi parempi otsikko, sillä edellisestä vierailustani on kulunut kohta 14 vuotta.
Mikä uusien yhdysvaltalaispanimoiden oluissa alun perin viehätti? Ennakkoluulottomuus, kokeellisuus, yhteisöllisyys ja laadukkaiden raaka-aineiden kunnioittaminen.
Amerikkalaisten yritykset panna esimerkiksi brittiläisiä pale aleja ja india pale aleja epäonnistuivat sikäli, että Yhdysvaltojen luoteisosissa viljellyt humalalajikkeet toivat olueen ihan eri sävyn kuin peribrittiläiset fuggles ja goldings.
Se tuntui virkistävältä. Yhdysvalloissa pantiin korkean kantavierteen india pale aleja, kun britit samanaikaisesti yhdistivät 3,8-prosenttisiin oluihinsa kirjaimet I,P ja A.
Eivät pelkästään uudet olutlöydöt vaan pubien omanlaisensa tunnelma muokkasi käsitystä uudenlaisesta olutkulttuurista: Toronado, Zeitgeist, Vesuvio Cafe ja alkuperäinen San Francisco Brewing Company Columbus Avenuen varrella jättivät voimakkaat muistijäljet — unohtamatta kahta vierailua Anchorin panimon avonaisten käymisaltaiden äärelle.
Ehkä hätkähdyttävintä oli tutustua Haight Streetin pubeihin. Hollantilaisen oven yläosa oli avattu ja taitettu ulkoseinää vastaan. Oven alaosaa vasten röhnötti mies tupakan ja olutlasin kanssa. Tupakkakäsi oli ulkona, olutkäsi sisällä. Vartalo taittui vuorotellen sisään ja ulos. Näin kaksi nautintoa pystyi yhdistämään rikkomatta lakia. Mies veti viimeisen sauhun ja päästi vieraan sisään.
Ollaan siis vuonna 2000 Haight Streetin varrella Toronado-pubissa. Alati muuttuvassa maailmassa Toronadoa kehtaa nyt kutsua legendaariseksi pubiksi. Vuonna 1987 avattu "Dive bar" houkuttaa edelleen oluenystäviä kaikkialta maailmasta 36 hanaoluen ääreen.
Nuhruisuus, ajoittain erityisen kovaääninen musiikki ja boheemi asiakaskunta ovat Toronadon tunnusmerkkejä laajan olutvalikoiman lisäksi. Kun selailin kämmentietokonettani baaritiskillä, kummallekin puolelle pelmahti Lemmy Kilmisterin kovaääninen kaksoisolento. Nykyään heitä kutsuttaisiin "karhuiksi". Tietäjät tietävät.
Huoli omaisuuteni äkillisestä katoamisesta hälveni sitä mukaa kun piti heittää yläläpsyjä uusien ystävieni kanssa.
Miehet olivat asiantuntijoita. Olutasiantuntijoita.
Russian River Pliny The Elder -tilaukseni johti hyväksyviin nyökkäyksiin. Seurasi puolen tunnin luento Toronadon edellisestä barleywine -tapahtumasta ja siitä, kuinka kaksikko ei löytänyt kotiinsa.
Tavanomainen iltapäivä Toronadossa.
Muutos voi olla lähellä. Toronadon perustaja Dave Keene haluaa eläkkeelle. Kaupanteko oli keväällä 2025 lähes allekirjoitusta vaille valmis, mutta sopimusepäselvyyksien vuoksi diili on jäissä.
Kannattaa kiirehtiä, jos haluaa kokea kaupungin kuuluisimman pubin alkuperäisessä olemuksessaan.
Samaisen Haight Streetin varrella, Toronadosta 1,3 kilometrin päässä sijaitseva Magnolia toimii edelleen. Kymmenen viime vuoden aikana se on vaihtanut omistajaa muutaman kerran. Vuonna 2024 Magnolia suljettiin useaksi kuukaudeksi, mutta joulukuussa 2024 ovet avattiin jälleen. Etenkin Proving Ground IPA (7 %) cask-versiona osoittautui aikoinaan oivaksi hybridiolueksi: brittiläisen hiivan ja maltaan sekä yhdysvaltalaisen humalan rakennuspalikoista syntyi pubin kellarissa kaunis nektari, joka on yhä tuotannossa.
Vuosituhannen vaihteessa löysin itseni lahden toiselta puolelta Berkeleystä. Triple Rock Brewing järjesti viikonlopputapahtuman, jossa tutustuin Shaun O'Sullivaniin, Triple Rockin entiseen työntekijään. Nyt hänellä oli vuonna 2000 perustettu panimo San Franciscossa yhdessä Nico Freccian kanssa. Kävi ilmi, että O'Sullivan oli pannut olutta myös tuntemissani 20 Tankissa ja Steelheadissa. Tarkastuskäynnin jälkeen oli helppo myöntää, että 21st Amendmentin oluiden laatu päihitti O'Sullivanin entisten työpaikkojen tekeleet mennen tullen. Etenkin Brew Free! Or Die IPA (6,8 %) sai kulkijan ohittamaan Thirsty Bear Brewingin ja palamaan "Sullyn" 2nd Streetin baariin.
Syksyllä 2025 kuului huonoja uutisia: 21st Amendment lopettaa toimintansa kohonneiden kustannusten ja kysynnän vähenemisen takia niin San Franciscossa kuin San Leandrossakin. Toiminnan jatkajaa ei ole löytynyt. Tämäkin episodi on osa trendiä. Pieniä ja riippumattomia panimoita edustavan Brewers Associationin (BA) mukaan vuonna 2024 uusia panimoita syntyi 430 ja 529 lopetti toimintansa. Vuonna 2024 Yhdysvalloissa toimi kaikkiaan 9 796 craft-panimoa.
San Franciscossa on parikymmentä panimoa (tilanne elää vuosittain). Bay Area Brewers Guild -yhteenliittymän mukaan San Franciscon lahden alueelta löytyy kaikkiaan satakunta toimivaa panimoa.
Muutos on jatkuvaa, mutta oregonilaisen Rogue-panimon pubissa San Franciscon North Beachin alueella perinteistä pidetään kiinni. Vuonna 2003 avatussa pubissa tiistaisin olut (US pint) maksaa kolme dollaria, jos pukeutuu havaijipaitaan ja esittää Rogue Nation -jäsenkortin.
Vuonna 2011 paluulentoa edeltävänä iltana istuin Zeitgeistin pihalla. Tuijotin edessäni olevaa Bear Republic Racer 5 IPA -lasia (7,5 %). Kaiketi mietteliäänä. Takana oli onnistunut länsirannikon kierros Vancouverista, Seattlen ja Portlandin kautta "Fog Cityyn". Asiat tuntuivat sujuvan, mutta samalla pohdin, onko San Francisco nyt nähty.
Kaukana ja kallis.
Yksi maailman hienoimmista kaupungeista.
Kirjoittaja on käynyt San Franciscossa neljä kertaa ja viettänyt siellä aikaansa kaikkiaan noin kuuden viikon verran. Hän suree rikkoutunutta ulkoista kovalevyä, joka sisältää satoja matkakuvia.