Olutpoimintoja

Uusi Guinness-villitys

Juuri kun luulimme, että Splitting the G -villityksen huippu olisi jo takana, alkoi puhe Guinness Gandhista.

Splitting the G perustuu ikivanhaan pubihaasteeseen, jossa otetaan yksi iso kulaus tuoreesta tuopista ja pyritään saamaan kermaisen vaahdon yläreunan osumaan lasin G-kirjaimen puoliväliin. Vuosi sitten pubihaaste otettiin vastaan liian vakavasti, sillä useiden pubien Guinness-varastot loppuivat, eikä uutta kuormaa ollut ihan heti luvassa. Ilmiö ulottui Suomeen asti. Isona syynä Guinnessin tavarantoimitusongelmiin oli julkkisten osallistuminen sosiaalisessa mediassa Splitting the G -haasteeseen.

Nyt sosiaalinen media on löytänyt Gandhin, kertoo muun muassa The Drink Bible -sivusto. Juoma koostuu sekä alkoholittomasta että alkoholipitoisesta Guinnessista.

Kun keskustelu Gandhista alkoi laajentua, dublinilainen pubi alkoi myydä Guinnessia nimellä 60/40, jossa alkoholittoman osuus on 60 prosenttia ja 4,2-prosenttisen 40 prosenttia.

Palaute ei ollut pelkästään myönteistä. Osa piti ratkaisua pyhäinhäväistyksenä, osa laittomana.

Tiettävästi Guinnessin mainosmaakareilla ei ole mitään tekemisestä Gandhin kanssa, mutta tuskinpa ilmainen mainos ketään konttorissa harmittaa, varsinkin kun juomasekoitus on nimetty hyväntahtoisesti Intian itsenäisyysliikkeen johtajan Mahatma Gandhin mukaan, symboloiden väljästi hänen raittiuskäsitystään.

Koskahan koittaa Guinness-vetoisten Black & Tanin ja Black Velvetin paluu otsikoihin? Trojan Horsen paluuseen tuskin kukaan uskoo.

Oluiden talviklassikko

Münchenin kaakkoispuolella sijaitsevassa Ayingin kylässä asuu noin 5 500 ihmistä, mutta kylätietä kulkiessa sitä on vaikea uskoa. Uneliaan taajaman sydän on aukio, jota reunustavat Inselkammerin oluenpanijasuvun vanha panimorakennus (1878), panimon hotelli ja Liebhards Bräustüberl zu Aying -niminen oluttupa.

Iso tapahtuma oli, kun perhepanimo avasi uuden panimorakennuksen kylän laitamilla 1999. Ayingin panimo on kuuluisa vehnäoluistaan, mutta se panee myös laadukkaita vaaleita ja tummia lagereita.

Winter Bock (6,7 %) on panimon liki läpikuultamaton talviolut. Aiemmin jouluolueksi kutsuttu tuote (Weihnachtsbier) on entisellään, mutta potentiaalinen myyntikausi nimenmuutoksen myötä aiempaa pidempi.

Baijerilaisten bock-oluiden tapaan Ayingerin talviolut on makea, mutta kilometrin päässä skaalan imelimmästä laidasta. Tuoksussa on paahdettua mallasta, karamellisoitunutta sokeria, kuivattuja hedelmiä ja suklaata. Täyteläisestä mausta löytyy pähkinää ja varsin tyylikästä, leipämäistä mallasta. Jälkimausta viimeistään huomaa, että olueen on lisätty riittävästi humalaa tasapainottamaan bockille luonteenomaista makeutta. Talven klassikko. Muulloin Ayinger Celebrator on aito korvike. .

Olisiko taas Belgian vuoro?

Siihen nähden, kuinka hienosta panimoperinteestä ja oluiden laadusta on kyse, peribelgialaiset oluttyylit ovat jääneet paitsioon. Eivät pelkästään Suomessa vaan muuallakin. Sameita india pale ale -hedelmämehuja pannaan kaikkialla. Saisonia, bruinbieriä, dubbelia ja tripeliä pitää Belgian ulkopuolella etsiä, jollei ole tehnyt kotiläksyjään.

Suomalaisen supermarketin oluthyllyiltä voi löytää esimerkiksi Hoegaardenin, Duvelin ja Chimayn. Paremminkin voisi olla. Johtuuko vähäinen tarjonta laimeasta kysynnästä vai kasvaisiko kysyntä laajemman tarjonnan myötä?

Yksi ilahduttavista hyllypaikan varanneista on La Chouffe Blonde (8 %). Sitrusmaiset ja kukkaiset vivahteet yhdistyvät mausteiseen jälkimakuun. Kaunis, tiheä vaahto suojaa olutta laakeassa lasissa alusta loppuun. Korkea alkoholipitoisuus on naamioitu onnistuneesti. 

Pälkäneeltä pärähtää 

Pälkäneläinen Olutpaja ei etiketeillään kerskaile. Pääpaino on oluen laadussa. Yövuoro (10,0 %) noudattaa panimon linjaa, jossa kaikkinainen keskittyminen tasapainoon voittaa päälle liimatut kikkailut. Vahvasti paahdetun maltaan tuoksu ei jätä epäilyksiä mausta. Turbobuustattu täyteläisyys, kahvimainen tanniinisuus ja humalan katkerot luovat pitkän makumuiston.

Eleganttia savua 

Aecht Schlenkerla Eiche poikkeaa panimon Märzenistä ja Doppelbockista siinä, että mallastuksessa poltetaan pyökin sijasta tammea. Eichen tuoksusta voi aistia puuta, savua, rusinaa, karamellia ja toffeeta. Samaiset tuoksun elementit kutovat täyteläisen maun, jossa humalointi tasoittaa makeutta hienolla tavalla. Kaikessa vahvuudessaan (8 %) elegantti savuolut.

Juo päivittäin 1–1,5 litraa nesteitä. Tavallinen vesijohtovesi on paras janojuoma. Alkoholille ei olla voitu määrittää turvallista käyttömäärää. Niiden käyttöä ei suositella kenellekään.
— Ruokavirasto (kielivirheineen)

Enemmän kuin kelpo alkoholiton 

Brooklyn Special Effects Hoppy Lager (0,4 %) näyttää lasissa kauniin kupariselta. Tuoksun lievää leipämäisyyttä värittää kuivahumaloinnin ansiosta runsas havuisuus ja sitrusmaisuus. Maku on liki nollaprosenttiseksi hämmästyttävän täyteläinen ja houkutteleva. Tyylikäs, hivenen leipämäinen mallas kantaa maussa raikastavaa greippiä. Jälkikatkerot sitovat kokonaisuuden kauniiksi paketiksi. Ihan kuin oikeaa olutta.