Olutpoimintoja

Mestarillinen "vientistout" — ja pari sanaa asian liepeiltä

Mitä eroa on export stoutilla ja foreign export stoutilla? Ei käytännössä paljonkaan. Kumpikin nimike viittaa vientiin ja kumpaisenkin alkoholipitoisuus on korkea.

Käsitteiden pohdinta tuli ajankohtaiseksi, kun ostoskärryyn osui vuodenvaihteessa ensi kerran Tuju Ratsumestari Export Stout (7,5 %). Se osoittautui oitis ilahduttavaksi olueksi. Ensinnäkin se on erinomainen esimerkki voimakkaasti humaloidusta ja vahvasta stoutista. Toisekseen se täydentää Export Stout -tyylisuunnan miltei olematonta valikoimaa. Tosin viime vuoden lopussa Tujun panimossa syntyi toinenkin export stout, kiertolaisteemalla toimivan Hagströmin Rajatapaus Export Stout (7 %).

Ratsumestarin maltaan hienostunut paahteisuus huokuu suklaan ja kahvin aromeja. Täyteläinen maku toistaa tuoksun elementtejä, mutta antaa tilaa myös herkkävireiselle marjaisuudelle. Humalan luoma katkeruus osuu naulan kantaan.

Lasin tyhjennettyä oli aika pohtia lisää tyylisuuntaa. Jos export stoutista puhutaan, ei Guinnessia voi ohittaa. Vielä tarkemmin: silloin pitää puhua erityisesti Guinness Foreign Extra Stoutista (FES). Vientiin suunnattua versiota pantiin ensi kerran 1801. Guinness Draughtia ja Extra Stoutia selvästi tuhdimmin humaloidun vientioluen alkoholipitoisuus oli myös muita Guinnessin stout-versioita tukevampi (7,5 %). Belgiassa jakelussa oleva Special Export on alkoholipitoisuudeltaan 8-prosenttinen, koska maahantuoja ja Guinness ovat oluthistorioitsija Ron Pattisonin mukaan niin sopineet.

FES tai silloisella nimellä Guinness West Indies Porter kehitettiin Karibialla työskenteleville irlantilaisille. Historiankirjoituksen mukaan vientiolutta valmistettiin yksinomaan viileimpinä kuukausina liiallisen happamuuden välttämiseksi, ja sitä kypsytettiin 1900-luvun puoliväliin asti suurissa puusammioissa jopa 48 kuukautta, mikä loi makuun luonnetta ja monikerroksellisuutta.

Irlantilaispanimon omilla verkkosivuilla mainitaan, että Guinnessia tuotetaan yli 40 eri maassa lisenssin voimin. Omistajayhtiö Diageon mukaan Guinnessin valmistusmaita on yli 50. Joko julkaistuja tietoja ei ole päivitetty tai Diageo on paisunut niin suureksi, ettei se tunne omia taskujaan.

Valtameren takaisten FES:ien prosessissa käytetään Dublinin St. James's Gatelta peräisin olevaa humaloitua uutetta, joka sekoitetaan kohdemaiden omista raaka-aineista valmistettuun olueen. 

Vahvat stoutit ovat hyvin suosittuja trooppisilla alueilla, mikä voi pohjoisen pakkasissa tuntua oudolta. Kuuman ilmanalan maissa kehitetty tropical stout -nimellä luonnehdittu olut pannaan lagerhiivalla. Tällainen olut käy klasissista lageria korkeammissa lämpötiloissa. Usein näitä oluita leimaa hedelmäisyys ja jopa lievä maitohappoisuus. Esimerkkeinä Kambodžan ABC Extra Stout (8 %), Sri Lankassa pantu Lion Stout (8,8) sekä jamaikalaiset Dragon Stout (7,5 %) ja Dragon Stout Spitfire (10 %).

Tropiikin kautta takaisin Lappeenrantaan. Ratsumestari Export Stout aloitti vuoden niin hienosti, että on aika lähteä uudelle kauppareissulle.

Uusi Guinness-villitys

Juuri kun luulimme, että Splitting the G -villityksen huippu olisi jo takana, alkoi puhe Guinness Gandhista. 

Splitting the G perustuu ikivanhaan pubihaasteeseen, jossa otetaan yksi iso kulaus tuoreesta tuopista ja pyritään saamaan kermaisen vaahdon yläreunan osumaan lasin G-kirjaimen puoliväliin. Vuosi sitten pubihaaste otettiin vastaan liian vakavasti, sillä useiden pubien Guinness-varastot loppuivat, eikä uutta kuormaa ollut ihan heti luvassa. Ilmiö ulottui Suomeen asti. Isona syynä Guinnessin tavarantoimitusongelmiin oli julkkisten osallistuminen sosiaalisessa mediassa Splitting the G -haasteeseen.

Nyt sosiaalinen media on löytänyt Gandhin, kertoo muun muassa The Drink Bible -sivusto. Juoma koostuu sekä alkoholittomasta että alkoholipitoisesta Guinnessista.

Kun keskustelu Gandhista alkoi laajentua, dublinilainen pubi alkoi myydä Guinnessia nimellä 60/40, jossa alkoholittoman osuus on 60 prosenttia ja 4,2-prosenttisen 40 prosenttia.

Palaute ei ollut pelkästään myönteistä. Osa piti ratkaisua pyhäinhäväistyksenä, osa laittomana.

Tiettävästi Guinnessin mainosmaakareilla ei ole mitään tekemisestä Gandhin kanssa, mutta tuskinpa ilmainen mainos ketään konttorissa harmittaa, varsinkin kun juomasekoitus on nimetty hyväntahtoisesti Intian itsenäisyysliikkeen johtajan Mahatma Gandhin mukaan, symboloiden väljästi hänen raittiuskäsitystään.

Koskahan koittaa Guinness-vetoisten Black & Tanin ja Black Velvetin paluu otsikoihin? Trojan Horsen paluuseen tuskin kukaan uskoo.

Oluiden talviklassikko

Münchenin kaakkoispuolella sijaitsevassa Ayingin kylässä asuu noin 5 500 ihmistä, mutta kylätietä kulkiessa sitä on vaikea uskoa. Uneliaan taajaman sydän on aukio, jota reunustavat Inselkammerin oluenpanijasuvun vanha panimorakennus (1878), panimon hotelli ja Liebhards Bräustüberl zu Aying -niminen oluttupa.

Iso tapahtuma oli, kun perhepanimo avasi uuden panimorakennuksen kylän laitamilla 1999. Ayingin panimo on kuuluisa vehnäoluistaan, mutta se panee myös laadukkaita vaaleita ja tummia lagereita.

Winter Bock (6,7 %) on panimon liki läpikuultamaton talviolut. Aiemmin jouluolueksi kutsuttu tuote (Weihnachtsbier) on entisellään, mutta potentiaalinen myyntikausi nimenmuutoksen myötä aiempaa pidempi.

Baijerilaisten bock-oluiden tapaan Ayingerin talviolut on makea, mutta kilometrin päässä skaalan imelimmästä laidasta. Tuoksussa on paahdettua mallasta, karamellisoitunutta sokeria, kuivattuja hedelmiä ja suklaata. Täyteläisestä mausta löytyy pähkinää ja varsin tyylikästä, leipämäistä mallasta. Jälkimausta viimeistään huomaa, että olueen on lisätty riittävästi humalaa tasapainottamaan bockille luonteenomaista makeutta. Talven klassikko. Muulloin Ayinger Celebrator on aito korvike. .

Olisiko taas Belgian vuoro?

Siihen nähden, kuinka hienosta panimoperinteestä ja oluiden laadusta on kyse, peribelgialaiset oluttyylit ovat jääneet paitsioon. Eivät pelkästään Suomessa vaan muuallakin. Sameita india pale ale -hedelmämehuja pannaan kaikkialla. Saisonia, bruinbieriä, dubbelia ja tripeliä pitää Belgian ulkopuolella etsiä, jollei ole tehnyt kotiläksyjään.

Suomalaisen supermarketin oluthyllyiltä voi löytää esimerkiksi Hoegaardenin, Duvelin ja Chimayn. Paremminkin voisi olla. Johtuuko vähäinen tarjonta laimeasta kysynnästä vai kasvaisiko kysyntä laajemman tarjonnan myötä?

Yksi ilahduttavista hyllypaikan varanneista on La Chouffe Blonde (8 %). Sitrusmaiset ja kukkaiset vivahteet yhdistyvät mausteiseen jälkimakuun. Kaunis, tiheä vaahto suojaa olutta laakeassa lasissa alusta loppuun. Korkea alkoholipitoisuus on naamioitu onnistuneesti. 

Pälkäneeltä pärähtää 

Pälkäneläinen Olutpaja ei etiketeillään kerskaile. Pääpaino on oluen laadussa. Yövuoro (10,0 %) noudattaa panimon linjaa, jossa kaikkinainen keskittyminen tasapainoon voittaa päälle liimatut kikkailut. Vahvasti paahdetun maltaan tuoksu ei jätä epäilyksiä mausta. Turbobuustattu täyteläisyys, kahvimainen tanniinisuus ja humalan katkerot luovat pitkän makumuiston.

Eleganttia savua 

Aecht Schlenkerla Eiche poikkeaa panimon Märzenistä ja Doppelbockista siinä, että mallastuksessa poltetaan pyökin sijasta tammea. Eichen tuoksusta voi aistia puuta, savua, rusinaa, karamellia ja toffeeta. Samaiset tuoksun elementit kutovat täyteläisen maun, jossa humalointi tasoittaa makeutta hienolla tavalla. Kaikessa vahvuudessaan (8 %) elegantti savuolut.

Juo päivittäin 1–1,5 litraa nesteitä. Tavallinen vesijohtovesi on paras janojuoma. Alkoholille ei olla voitu määrittää turvallista käyttömäärää. Niiden käyttöä ei suositella kenellekään.
— Ruokavirasto (kielivirheineen)

Enemmän kuin kelpo alkoholiton 

Brooklyn Special Effects Hoppy Lager (0,4 %) näyttää lasissa kauniin kupariselta. Tuoksun lievää leipämäisyyttä värittää kuivahumaloinnin ansiosta runsas havuisuus ja sitrusmaisuus. Maku on liki nollaprosenttiseksi hämmästyttävän täyteläinen ja houkutteleva. Tyylikäs, hivenen leipämäinen mallas kantaa maussa raikastavaa greippiä. Jälkikatkerot sitovat kokonaisuuden kauniiksi paketiksi. Ihan kuin oikeaa olutta.