Belgialainen olutkummajainen

Belgialaisen oluenpanon runsaudensarvesta löytyy monta kummajaista. Yksi sellaisista on scotch ale eli skottilainen olut. Tai ei itse oluessa ole mitään kummallista, mutta miksi Belgiassa on pantu yli sata vuotta olutta, joka on ristitty skottilaiseksi?

Pohjimmiltaan scotch ale on tummaksi paahdetuista maltaista pantu pintahiivaolut, jota valmistetaan vaihtelevan vahvuisena (6,5-10,0 %).

Brasserie de Silly saattaa olla pitkäaikaisin scotch alen panija Belgiassa. Usein siteeratun tarinan mukaan brittisotilaat, kersantti Jack Payne mukaan lukien, potivat 1918 koti-ikävää komennuksellaan Belgiassa. Paynen ideoinnin ansiosta syntyi olut, joka muistutti sotilaita kotiseudustaan. Koska raaka-aineista oli pulaa, rykmentin komentaja tilasi humalat kanaalin toiselta puolelta Kentistä. Payne oli mukana keittämässä ensimmäistä panosta, sillä paikallinen panimomestari ei tuntenut tavoiteltua skottityyliä.

Brasserie de Sillyn toimitusjohtaja Bertrand Van Der Haegen muisteli syksyllä 2018 BBC:n uutisessa, "että Jack (Payne) ei ollut oluenpanija, mutta hän tiesi miltä oluen pitäisi maistua." Sittemmin tämä Silly Scotchin (8 %) luoja solmi avioliiton belgialaisnaisen kanssa ja jäi ensimmäisen maailmansodan jälkeen töihin Sillyn panimoon.

Sillyn rubiininruskeasta oluesta löytyy karamellin ja kermatoffeen taustalta maitosuklaan, luumun ja rusinoiden vivahteita. Maku on häpeilemättömän makea; toffee johdattelee siirapilla valeltuun, taatelikakulta ja luumuilta maistuviin aistimuksiin. Jälkimaku on alkutaivalta huomattavasti kuivempi.

Silly Scotch on lajinsa klassikko, mutta tunnetumpi on vuodesta 1924 pantu Gordon Scotch (8 %). Se syntyi Belgiaan muuttaneen brittiläisen John Martinin ansiosta. Nimensä olut sai skottilaisen Gordonin klaanin mukaan.

Gordon Scotchin tumma väri taittuu lasissa valoa vasten rubiininpunaiseksi. Kermainen, beige vaahto luo kestävän suojan. Tuoksun hedelmäisyydessä on hiukan hapan vire. Hedelmäisyys on tummanpuoleista. Maltaisuuden makeus ilmenee liukkaana — kuin juoksevaa suklaafondantia toffeemaisella korostuksella. Katkeruutta on havaittavissa maun keskivaiheilla. Jälkimaku on luumuinen ja viikunamainen, ehkä hapokkuudessaan kirsikkainenkin. Kahdeksan alkoholiprosenttia tuntuu lähinnä suuta lämmittävänä elementtinä.

Michael Jackson kirjoitti 1977 julkaistussa teoksessaan World Guide to Beer, että "belgialaisilla on scotch ale -oluita, joita ei tunneta Skotlannissa." "Ilman belgialaisten rakkautta vahvoja ja maltaisia ​​aleja kohtaan scotch ale -nimellä tunnettu tyyli olisi saattanut jäädä historian havinaan."

Ehkä Jackson näin kirjoittaessaan painottaa enemmän nimeämistä kuin oluen itsenäistä olemusta. Kyllähän käsite "wee heavy" liitetään kiinteästi Silly Scotchilta ja Gordon Scotchilta maistuviin nykyoluihin.