Jyrkän oluttuomion jälkeen löytyi ilonpilkahdus: Encore! 

Älä tuomitse panimoa yhden näytteen perusteella! Joskus näin on tapahtunut, myönnettäköön. Näin oli käydä myös viimeksi, kun kumosin lasiin Brasserie Smash Pasadena West Coast IPA:n (6,0 %).

Ranskalaispanimon olut oli juuri sitä, mitä osasin pelätä. Tölkin ulkoasu oli värikäs, hauska, informatiivinen, nuorekkaasti svengaava, sopivalla tavalla kaupallinen ja niin edelleen, mutta sisältö oli sitä samaa geneeristä india pale alea, jollaista sadat tai jopa tuhannet panimot maailmassa tarjoavat: raaka-ainevalintojen sattumanvaraisuutta, ph-arvojen lottoamista, käymislämpötilojen horjuvuutta, löysää hedelmäisyyttä, purkitetun ananaksen tuoksua, liian aikaisin tai puutteellisesti tölkitettyä lientä… Saattoihan kyseessä olla myös poikkeuksellinen vika, mutta puolet tölkistä lorahti viemäriin. Ikävä kyllä toisen tuotantoerän eksemplaaria ei ollut käytettävissä.

Kovin suuria odotuksia ei ollut saman panimon Trauma Triple IPA Single Hop Citran (11,1 %) suhteen. Kuinka kävikään? Yhteistyössä Microbrasserie Choquen kanssa luotu olut osoittautui hienoksi esimerkiksi tyylilajissa (TIPA), jota usein välttelen.

Rennesissä toimivan Smash-panimon olut ei hyökkää korkealla alkoholipitoisuudellaan niin rankasti kuin voisi ajatella. Citra (Cryo ja T90) tuoksuu ja maistuu tunnistettavasti. Mallaspeti on rakennettu kantamaan menestyksekkäästi raskaansarjan ottelijaa. Trooppinen hedelmäisyys on pakattu hillittyyn kimppuun, eikä rönsyjä ilmene. Katkerohumala luotsaa jälkimaun mukavin kääntein herkulliseen maaliin.

Encore!