Mihin Black IPA katosi?
Jos otsikon kysymyksen esittää Google-haussa, näin tekoäly vastaa:
Black IPA ei ole kadonnut, vaan se on edelleen olemassa oleva oluttyyli, vaikkakin sen suosio on ehkä jäänyt hieman muiden IPA-variaatioiden, kuten New England IPA:n (NEIPA) ja muiden sameiden IPA-oluiden varjoon.
Tekoälyn vastaus on vain puolikelvollinen, sillä 10-15 vuoden takaiseen tilanteeseen nähden Black IPA:a löytää vain hiukan suuremmalla todennäköisyydellä kuin Brut IPA -oluita – jotka saivatkin vajota unholaan.
Miksi tilanteesta pitäisi olla huolissaan? Osa oluentuntijoista ei edes rankkeeraa Black IPA:a itsenäiseksi oluttyyliksi. Eihän IPA eli India Pale Ale voi olla väriltään mustaa! Eihän? Maistuu sitä paitsi havumetsältä! Yhtä keinotekoinen kuin suodatettu weizen. Jne.
Black IPA yhdistää perinteisen IPA:n voimakkaan humaloinnin, korkean alkoholipitoisuuden ja havuisen katkeruuden tummaan, paahteiseen maltaaseen, joka välittää suuhun usein sitruksen, kahvin ja suklaan flavoreja.
Alun perin oluttyylin luokitus oli Cascadian Dark Ale. Tällaista oluttyyliä oli kaiketi helpompi markkinoida Black IPA:na kuin alkuperäisellä nimellään. Cascadian viittaa maan luoteisosaan ja samalla humalan tuotantoalueisiin. Siellä myös monet ensimmäiset ko. oluet pantiin.
Black IPA:n edeltäjänä yhdysvaltalainen olutasiantuntija Jeremy Fuzy sanoo, että 1999 ensi kerran pantu Dogfish Head -panimon Indian Brown Ale (kyllä, India n-lisäkirjaimella) toimi Black IPA:n ladunaukaisijana.
Oluenpanija Greg Noonanin väitetään useiden lähteiden mukaan panneen ensimmäisen Black IPA:n The Vermont Tap & Breweryssa, mutta esimerkiksi yhdysvaltalainen olutkirjailija Randy Mosher pitää Oregonissa sijaitsevan Rogue-panimon Skull Splitter IPA:a edelläkävijänä. Fuzy lisää myös kanadalaisen Phillips' Black Toquen kärkijoukkoon.
Kuvaavaa on, että elämäni ensimmäisen Black IPA:n nautin Deschutesin panimossa Portlandissa (OR) 2010-luvun alussa, ja eikös sen tuotanto ole nyt lopetettu!
Etsivä kuitenkin löytää. Kolme viimeksi maistamaani Black IPA:a — Tuju Paksut Posket (7,5 %), Thornbridge Jaipur Noir (5,9 %) ja De Kromme Haring Inktvis (6,0 %) — todistavat olemassaolollaan, että ainakaan laatuongelmiin suosio ei voi kaatua. Vieläpä kolme aika lailla erilaista olutta kyseessä, mikä todistaa osaltaan tyylisuunnan laveutta.