Kahden alavireisen jalkapalloseuran koti Sheffield on paitsi snookerin mekka myös elävän oluen eli real alen pääkaupunki. 

Niin ne siellä väittävät.

Sheffield Tap (Sheffield Station, 1b Sheaf St)

Kun Etelä-Yorkshiren kauniisti kumpuilevasta maastosta saapuva juna pysähtyy Sheffieldin rautatiesemalla, hyvää olutta ei tarvitse etsiä kaukaa. 

Asemarakennuksen päädyssä sijaitseva Sheffield Tap  on upeasti remontoitu pubi. Yhdentoista real ale -pumpun tarjonnasta juomaksi valikoituu tuttu Thornbridge Jaipur (5,9 %). Tuoreen humalan tuoksu on enemmän kuin antelias. Kuiva maku on katkera, puhdas, monikerroksinen ja raikas. Onkohan tämä olut maistunut koskaan näin hyvältä? 

Pubin komea tila kätkee vanhassa First Class Dining -huoneessa sisäänsä myös Tapped Brew Co -nimisen pikkupanimon, mutta sen tuotosten arvioimisen sijasta on aika viedä matkalaukku ilmaisella sähköbussikyydillä (Sheffield Connect) hotelliin ja aloittaa varsinainen pubikierros.

Toisessa maailmansodassa teräskaupunki Sheffield sai enemmän kuin osansa Saksan ilmapommituksista. Se näkyy kaupunkikuvassa paitsi muistomerkkeinä myös infrastruktuurin palauttamispyrkimyksissä, jotka paikoin vaikuttavat holtittomilta. 

Instagram-tyylisen söpöyden sijasta Sheffield näyttää rennolta yliopistokaupungilta, jossa ei ole Manchesterin hektisyyttä. Sheffieldin tyyneys merkityksessä "cool" ilmentyy etenkin kaupungin koillisosassa Kelham Islandin alueella. Teollisen vallankumouksen jäänteitä on näkyvillä edelleen, mutta ränsistyneiden varastorakennusten naapuriin on noussut haluttuja asuinkortteleita, muodikkaita kahviloita ja suosittuja pikkuravintoloita. 

Aivan näillä nurkilla aikoinaan teollisuustyöntekijät karistivat kurkkua kutittavat kivihiilipölyt paikallispanimoiden (Ward's, Tennant Brothers ja Stones) oluilla. Teollisuuden hiipuessa viime vuosituhannen lopussa myös panimoiden määrä laski jyrkästi. Samalla kaupungin ylpeä olutperintö alkoi huveta.

Alakuloa ei kestänyt kauan, sillä Sheffield surfasi ensimmäisten joukossa vuosituhannen vaihteessa pienpanimoaallon pyyhkiessä yli saarivaltakunnan.

Vuonna 2016 Sheffieldin yliopisto teetti tutkimuksen, jossa selvitettiin kaupungin panimoskenen asemaa  muihin olutkaupunkeihin nähden. Tulosten perusteella kävi ilmi, että Sheffield voisi epäröimättä vaatia itselleen real ale -pääkaupungista kertovan tittelin. Vuonna 2024 Sheffieldin yliopisto teetti uuden selvityksen, jonka tulokset vahvistivat aiempaa käsitystä.

Yksi keskeinen havainto oli, että Sheffield tuottaa noin 780 erilaista olutta vuodessa. Sheffieldissä ja laajemmin läheisellä Etelä-Yorkshiren alueella on nyt noin 60 panimoa, jotka tuottavat vuosittain noin 1 800 erilaista olutta.

Steel City 50 -olut- ja siiderifestivaali järjestetään Kelham Island -museossa 21—24. lokakuuta 2026.

Noin 70 prosenttia kaupungissa myytävistä tynnyrioluista valmistetaan 20 mailin eli yli 30 kilometrin säteellä kaupungin keskustasta, Samoin 70 prosenttia paikallisesti tuotetusta oluesta kulutetaan alueella. Valikoiman monipuolisuuden mahdollistaa osaltaan free house -pubien lukuisuus.

Ei siis kuulosta lainkaan liioittelulta, että Sheffield pitää itseään real alen pääkaupunkina. Tästä syystä myös seuraavaksi mainituissa pubivierailuissa korostetaan real alen merkitystä. 

Dog and Partridge (56 Trippet Lane)

Vanhan koulukunnan pubi (kiinteistön ensimmäiset historiatiedot vuodelta 1796) koostuu useasta huoneesta. Usein mm. Pentrichin olutta on tarjolla. Tällä kertaa se on Teeth Marks of Time (4,4 %). Simcoella humaloitu pale ale virkistää, mutta pateettista folkia esittävä, ehkä paikallisesti arvostettu miesartisti saa siirtämään katseeni Abbeydalen pumppukyltistä ulko-ovelle. 

The Red Deer (18 Pitt Street)

Tässäpä vasta pubi! Kuvitelkaa jokin sivistynyt brittiläinen tv-sarja ja lisätkää siihen loistava olutvalikoima. Selvästi työstään välittävä omistajapariskunta tiskin takana. Pieni ulkotila takana. Käyntikerralla vanha soul soi taustalla maltisella volyymilla. Tyylikästä.

Oakham Citra (4,2 %) on oivassa vedossa. Emännällä on tapa kääntää hiukan hanalätkiä viistoon sitä myöten kun tynnyri on tyhjenemässä. Viistotilaukseen menee Timothy Taylor Boltmaker (4,0 %). Turistin kehut hyvin hoidetusta pubista vastaanotetaan korostetun hitaalla kumarruksella. Tännehän voisi jäädä.

The Bath Hotel (66-68 Victoria Street)

Ollaan edelleen keskustassa, mutta kiihkeimpien kulkuvirtojen sivussa. Luojan kiitos, koska ei tänne yhtä rugby-joukkuetta mahtuisikaan. Meininki on seesteinen jopa lauantai-iltana. Kahden huoneen pubi on restauroitu taitavasti. Kuluttajajärjestö Camran mukaan Bath Hotel on epätavallisen täydellinen esimerkki Sheffieldin kulmapubista, joka on säilyttänyt lähes kokonaisuudessaan vuoden 1931 pohjapiirroksen ja kalustuksen.

Kirkonpenkkejä mukailevat pehmustetut istuimet ovat ilmeisen mukavat, koska nuoriso pelaa selvästi pitkäkestoista lautapeliä. Kaksi Sheffield Wednesdayn kannattajaa kieltäytyy nauramasta Arne Slotin manageeraukselle. Nuorisolla on suhteellisuudentaju tallella. Ossett Trip Hop #3 (4,0 %) maistuu erinomaiselta. Lauantai-illan maltillista huumaa. 

Rutland Arms (86 Brown Street)

On sunnuntai. Ulko-ovi avataan täsmällisesti kello 12, vaikka henkilökunnan habituksessa mikään ei viittaa säntillisyyteen. Karskinoloiset köriläät osoittautuvat kaikin puolin yhtä mukaviksi kuin heidän hoidossaan oleva pubi.

Pubin keskelle sijoitettu ikääntynyt jukebox on katseenvangitsija, jonka ylle on merkitty tällä kertaa soittosuositukseksi Wu-Tang Clan ja ehdoton kielto Dropkick Murhpysille. Pintti paikallisen Blue Bee -panimon American Five Hop / V88 -olutta (4,3 %) juhlistaa paikallista oluenpano- ja -tarjoiluosaamista. Silkkaa iloa neljällä ja puolella punnalla. Rutland Armsin perusolemus ei ole muuttunut miksikään yli kymmenen vuoden takaisesta vierailusta, mistä kiitos.

The Brothers Arms (106 Well Road, Heeley)

Kaupungin keskustan eteläpuolelle pääsisi kätevästi kaupunkipyörällä, mutta päättäjien ikuisuusprojekti ei ota valmistuakseen. Vielä keväällä 2026 pitkään luvattuja lainapyöriä ei ollut olemassa. Ehkä Uber-kuski iloitsee tästäkin kyydistä. 

Esikaupunkimaisella alueella sijaitsevaa pubia kiertää iso terassi. Sen koosta päätellen täällä luotetaan hyvään säähän. Ulkoilumahdollisuuksista huolimatta täällä(kin) voi havaita asiakkaiden imaisevan silloin tällöin sisätiloissa ällömakealta tuoksuvaa sähkötupakkaa. Sähkötupakan (vapen) polttaminen pubeissa Englannissa ei ole lailla kielletty, mutta se on useimmissa paikoissa kielletty pubin omien sääntöjen perusteella. Sääli, ettei The Brothers Arms ole laatinut sellaisia sääntöjä. 

Muuten paikka on viihtyisä. Yhdeksän real ale -pumppua baarissa. Superpaikallisuutta edustaa se, että lähes kaikki oluet ovat sellaisia, joita ei Yorkshiren ulkopuolelta löydä. Maistettu Beartown Best Bitter (3,7 %) olisi toki voinut maistua vähemmän raakaviljaiselta.

The Sheaf View (25 Gleadless Road, Heeley)

Tähän moninkertaisesti palkittuun pubiin on rapeat 150 metriä alamäkeä Brothers Armsista. Ulkokuori on sisustaa uljaampi, joskin interiöörin levollisuus tuntuu puhuttelevalta. Baari sijaitsee ison L-kirjaimen muotoisen huoneen ja sen takana sijaitsevan, pienemmän salongin välissä. Suojaisen ulkotilan lisäksi juomalasinsa voi kiikuttaa myös pienen kumpareen päälle, jossa on lisäpöytiä. 

Käyntikerralla kahdeksasta real ale -pumpusta neljä oli varattu paikallisen Neepsendin oluille. Neepsend Krush Smash (4,5 %), yhden mallas- ja humalalajikkeen varaan rakennettu olut maistui ennustettavasti tuoreelta mangolta ja persikalta.

Fat Cat (23 Alma Street, Kelham Island)

1800-luvulla Fat Cat tunnettiin nimillä Kelham Tavern ja myöhemmin nimellä Alma. Alun perin rakennus toimi hotellina. Nykyinen pubi koostuu kahdesta alakerran huoneesta, pienestä baaritiskistä ja viihtyisään ulkotilaan vievästä mosaiikkibetonisesta käytävästä.

Vuonna 1981 avattua Fat Catia pidetään alueen real ale -vallankumouksen aloittajana. Kelham Islandin alue on kehittynyt valtavasti reilussa vuosikymmenessä, mutta Fat Cat on entisensä. Se on pieni, kursailematon, loistavassa kunnossa olevia real aleja tarjoileva pubi, jossa keskustelu luo äänimaailman. Yhdeksän real alen joukosta poimin laaduntarkkailun nimissä Timothy Taylor Landlordin (4,3 %). Kunnossa oli.

Kelham Island Tavern (62 Russell Street, Kelham Island)

Tämän maineikkaan pubin takia moni oluenystävä voisi siirtää kirjansa lähistölle. Baarihuone, siitä erilleen kasvanut salonki ja viihtyisä ulkotila tuntuvat yhtä kutsuvilta kuin edelisellä vierailulla. Sunnuntaiehtoolla paikalla on ikämiehiä Sheffield Wednesday- ja Lynyrd Skynyrd -paidoissaan. Kolmentoista real alen valikoima täyttää toiveet laajuudellaan ja laadullaan.

Seinälle ripustetut kunniataulut muistuttavat, että Kelham Island Tavern on valittu kahdesti Camran vuosittaisessa kisassa Britannian parhaaksi pubiksi. Abbeydale Moonshine (4,3 %) ja Northern Monk Eternal (4,1 %) kävivät osaltaan todisteina tavernan laadusta. Suolapalaksi nautittu Lister's Salt and Vinegar taitaa muuten olla lajinsa ykkönen.

The Fargate (Sheffield City Centre)

Thornbridgen ja yorkilaisen Pivovarin luoma pubi Sheffieldin keskustassa on suurisuuntainen investointi. Se tuo ilmavuudessaan mieleen saksalaiset oluthallit, mutta sisustus on brittiläisestä tyylikirjasta. Se voisi olla Wetherspoon-ketjun paikka, jos yleistunnelma olisi leimallisesti halvempi. Sheffieldiläisittäin Fargate ei ole edullinen paikka, sillä täällä nautin kierroksen ainoan yli viisi puntaa (yli 5,80 euroa) maksaneen oluen (Bristol Beer Factory Mission Ridge, 5,0 %). 

No, miten on? Sheffield-kokemusteni perusteella ei ole väärin puhua real ale -pääkaupungista. 

Eikä siinä kaikki...  

Esimerkiksi Gardeners Arms, Harlequin, The Washington, The Old Shoe ja The Crow Inn jäivät viimeksi käymättä, eikä siinäkään kaikki.  Sheffieldin lukuisat pikkupanimot ja niiden maisteluhuoneet ovat oma lukunsa. Tässä jokunen:

Abbeydale Tap & Snap (367 Abbeydale Rd, Nether Edge), Brewery of Saint Mars of the Desert (90 Stevenson Rd, Attercliffe), Triple Point Brewery (178 Shoreham St),  Albion, Stancill Tap (75 London Road, Highfield), Heist Brew Co (107 Neepsend Ln, Neepsend) sekä Hebden Bridgessä olutta paneva Vocation & Co (113-117 Devonshire St).

Oluenkuluttajien äänitorvi Campaign for Real Ale (Camra) julkaisee Sheffieldissä Beer Matters -nimistä lehteä. Sen päätoimittaja Andrew Cullen kehottaa nousemaan bussiin ja käymään myös pubeissa kaupungin ulkoreunoilla Peak Districtin kansallispuistossa. Tässä ovat hänen pubisuosituksensa keskustaa vehreämmässä ympäristössä:  Three Stags Head (Wardlow Mires), Red Lion (Litton), Eyam Brewery tap room (Tideswell), Old Hall Hotel (Hope) ja Stables Bar (Monsal Head).

Suosikkipubini Sheffieldissä: