The Beatles ja jalkapallo ovat monelle turistille kyllin hyviä syitä vierailla Liverpoolissa. Siinä sivussa tarjoutuu mahdollisuus myös monipuoliseen pubikierrokseen. Miksipä ei?
Jos Liverpooliin saapuu junalla, Lime Streetin aseman viereinen The Crown Hotel on oivallinen ensikohde. Päivittäin jo kello 10 ovensa avaavan pubin baaritiski esittelee komean käsipumppurivistön. Vakio-oluina ovat ainakin Timothy Taylor Landlord, Oakham Citra sekä epäilyttävä Sharp's Doom Bar. Näyttävä, jugendia edustavan pubin kipsikatto saattaa olla näkemistäni koristeellisin. Yläkerran entisessä biljardihuoneessa yhtä lailla pramea lasikupoli vangitsee katseen. Harvoin rautatieaseman läheinen pubi on vastaavalla pieteetillä hoidettu.
Toinen keskustan pubi, joka ansaitsisi enemmän huomiota on 1888 perustettu The Globe. Kyse ei ole siitä, etteikö sitä löydettäisi vilkkaan Central-rautatieaseman ja Clayton-kauppakeskuksen välimaastosta, Cases Streetin varrelta. Kahdesta huoneesta ja viettävästä lattiastaan tunnettu pubi on yksi Liverpoolin pienimmistä. Campaign for Real Alen (Camra) Merseysiden-filiaali perustettiin takahuoneessa. Jos puhutaan aidosta brittipubitunnelmasta, mitä se sitten kullekin merkitsee, hyvin tarjoiltu Timothy Taylor Landlord ei sitä ainakaan vähennä.
Liverpoolin pubikarttaa on piirretty viime vuosina uuteen uskoon uutterasti. Syy ei onneksi ole vain elinkelvottomien poistumassa vaan myös uusien synnytystalkoissa.
Mennään jälkimmäisiin tuonnempana, sillä vanhoissakin on kylliksi koettavaa.
Esimerkiksi tämä 300 vuotta täyttänyt Ye Hole in Ye Wall, joka sijaitsee keskiaikaisen kujan Hackins Heyn varrella. Kirjailija Ken Pyen mukaan vuosiluku tuskin viittaa nykyiseen rakennukseen, vaikka ikää silläkin on. Melko lailla kiistatonta on, että Ye Hole in Ye Wall on Liverpoolin keskusta-alueen vanhin pubi.
Pitkästä historiastaan huolimatta se jää suotta monelta pimentoon, sillä nurkan takana vilkkaalla Dale Streetillä rinnatusten sijaitsevat Saddle Inn, Lady of Mann ja Thomas Rigby's vievät kulkijoiden huomion.
"Reikä seinässä" on teeskentelemätön vanhan koulukunnan pubi, jossa takkatuli ja harmoninen tunnelma seisauttavat ajan. Monet pubit olivat vielä 1900-luvun puolivälissä miesten kokoontumistiloja. Yleisesti naisia siedettiin asiakkaina, mutta feministien vapautusliikettä pisimpään Liverpoolissa vastustanut Ye Hole in Ye Wall salli vasta 1977 naiset asiakkaikseen. Kelpaa sitäkin ihmetellä Ossett White Rat -tuoppi kourassa.
Seuraava rasti. Reilun 150 metrin päässä voi ihailla Grade II -luokiteltua, kansallisesti merkittävää ja erityisen arvokasta kohdetta, joka on lain nojalla suojeltu. Pubin nimi The Lion Tavern kunnioittaa höyryveturia, joka kulki Liverpoolin ja Manchesterin välillä 1838—1859. Mosaiikkilattia, käytävän kaakelit, taidokkaasti kaiverretut lasit ja vivahteikas kattokupoli tarjoavat visuaalista herkkua. Jos tyyli miellyttää, Merseyjoen toiselta puolelta Birkinheadista löytyy samaa suuntausta edustava The Stork Hotel. Lionin baaritiskin viskivalikoima on ollut joskus nykyistä laajempi, mutta kahdeksasta käsipumpusta löytyy kylliksi lohtua.
Lyhyt siirtymä Dale Streetin loppupäähän. Queenswayn tunnelin suuaukon kohdalta löytyy kaupungin real ale -pyhättö Ship & Mitre. Tarjolla on jatkuvassa kierrossa runsas kattaus lähinnä Pohjois-Englannin pikkupanimoiden oluita. Tuntuvatko esimerkiksi Mallinsons, Bragdy Conwy, Twisted Wheel, Salt, Darwin, Don Valley, Skipton ja Stu tutuilta panimoilta? Tuskin ainakaan jokainen.
Jos nuo tuntuvat liian eksoottisilta, niin belgialaiset ja saksalaiset oluet tarjoavat vaihtoehdon. Art deco -rakennuksen sali jäljittelee laivan sisätiloja. Osa tuntuu arvostavan sisustusratkaisua.
Kaupungin ylistetyimmän pubin tittelistä ei tarvitse kinastella. Roscoe Head on yksi viidestä brittipubista, joka on kelpuutettu jokaiseen Campaign for Real Ale -kuluttajajärjestön julkaisemaan Good Beer Guide -vuosikirjaan. Ensimmäinen julkaistiin 1972.
Ensiluokkaisesti hoidetun pienen pubin kohtalo oli viime vuosikymmenellä vaakalaudalla. Aiemmat omistajat Punch ja New River Retail olisivat halunneet "jalostaa" kiinteistöä, mutta viisi vuotta kestäneen taistelun jälkeen vuokralainen Carol Ross osti pubin itselleen 2020.
Roscoe Head koostuu kahdesta huoneesta, baarista ja siihen kytkeytyvästä nurkkauksesta (snug). Jokaisessa on oma tunnelmansa. Kuudesta real alesta kolme on aina tarjolla: Fyne Ales Jarl, Tetley's Bitter ja Timothy Taylor Landlord.
Olen käynyt Roscoe Headisssa jokaisella Liverpool-vierailullani alkaen vuodesta 1984. Jokainen vierailu on jättänyt pelkästään hyviä muistoja.
Jos Roscoe Headista lähtee Leece Streetiä alamäkeen ja siitä hiukan oikealle, on pian The Dispensaryssa. Ylämäki puolestaan johdattaa The Flyn ohi Philharmoniciin.
The Dispensary on pelkistetty "city boozer", jossa oluet tuntuvat olevan aina huippuiskussa. Ossett White Rat, Oakham Citra ja Titanic Plum Porter löytyvät lähes takuuvarmasti. Homma on kunnossa, mutta joskus tulee ikävä entistä landlordia "Dizzy Davea". Monilla satunnaisilla kävijöillä ei vastaavia tunnetiloja synny kyseistä eksentrikkoa kohtaan.
Hope Streetin ja Hardman Streetin kulmassa sijaitseva Philharmonic Dining Rooms on pubi, jota kieltolain puolustajatkin ihailisivat. Rakennus on Grade I -luokiteltu eli se larvioidaan arkkitehtonisesti tai historiallisesti poikkeuksellisen merkittäväksi. Jo sisäänkäynnin hämmästyttävä metalliportti on art nouveaun juhlaa. Baaritiskistä, koristeellisesta miestenhuoneesta (hajuhaittoineen) sekä ylellisistä huoneista on aistittavissa dekadenssia virettä ajalta, jolloin Phil toimi yksityisenä herrasmiesklubina. Miinuspuoleksi voi laskea tarjoilun ajoittaisen horjuvuuden, mutta mitä väliä tällaisessa loistokkuudessa.
Kun mahtipontisesta Philistä poistutaan läheiselle Georgian Quarter -alueelle, syntyy kiusaus vierailla The Belvederessä, rauhan tyyssijassa. Yksinkertainen ratkaisu koostuu baarista, takkahuoneesta ja yläkerrasta. Ei pakotettua yrittämistä vaan silkkaa tyylitajua. Baarissa on neljä cask alea tarjolla. Usein yksi niistä on Salopian-panimon tuotos.
Kovin kaukana Belvederestä ei ole Egerton Streetin Peter Kavanagh's. Nimensä pubille antanut Kavanagh (1863–1950) muokkasi ja hoiti pubiaan 53 vuotta. Tietty boheemius ja muistoesineiden runsaus kielivät vuosikymmenten aikana syntyneestä aitoudesta. Tällaista tunnelmaa on vaikea tilata pubirekvisiittaa kauppaavista liikkeistä. Omintakeisessa ja täysin ainutlaatuisessa pubissa turisti voi iloita siitäkin, että muut turistit sinne tuskin päätyvät.
The Grapes eli "Little Grapes" Roscoe Streetin ja Knight Streetin kulmassa suosii pikkupanimoiden real aleja (yhdeksän erilaista). Hyvällä maulla koostettu musiikkiraita (jos siis pitää esimerkiksi vanhasta soulista) soi taustalla maltillisella volyymilla. Sunnuntaisin tarjolla on elävää jatsimusisointia. Tiskin takana operoi kiinnostavia karaktäärejä. Yläkerrasta löytyy lisää tilaa. Pitäisi käydä useammin.
Baltic Fleet on maamerkki Royal Albert Dockin ja Wapping Dockin suunnalla. Silitysraudan muotoa jäljittelevä rakennus kätkee sisäänsä paljon tarinoita. Takavuosina kellarissa toimi pieni panimo, mutta suuret tarinat liittyvät tunneleihin, salakuljetukseen ja laivastoupseerien johtamiin pakko-ottoryhmiin, joilla oli valtuudet värvätä siviilejä väkisin armeijan palvelukseen. Joen toisella puolella Wirralissa pantua Brimstage Trapper's Hat -bitteriä on yleensä tarjolla. Yksi oleellisimmista osoitteista, jos suunnittelet pubikierrosta.
Jos kuitenkin haluat nauttia oluesi entisen poliisiaseman sellissä, The Bridewell (1 Campbell Square) on pubisi. Tämä krouvi on palkittu monin eri tavoin, mutta klaustrofobiasta kärsivät ehkä suuntaavat sellien sijasta viihtyisälle sisäpihalle. Musiikkifaneille tiedoksi, että Frankie Goes to Hollywood perustettiin täällä.
Beatles-historiaan liittyvistä pubeista parhaat ovat Philharmonic (Hope Street), onnistuneesti restauroitu Ye Cracke (Rice Street) ja The White Star (Rainford Gardens). Jälkimmäisessä kannattaa katsastaa takahuoneen sohva ja sen yläpuolelle kiinnitetyt plakaatit. Penny Lanelta Beatles-anekdootteja etsivien soisi vierailla komeasti uudistuneessa Dovedale Towers -pubissa, jonka myötä päästään siihen alussa mainitsemaani muuttuvaan pubikarttaan.
Kuluvalla vuosikymmenellä Liverpoolin pubielämään tuli yllättävää eloa, kun aiemmin lähinnä konkurssistaan ja LFC-aiheisista podcasteistaan tunnettu Rob Guttman -niminen mies alkoi temmeltää oikein kunnolla. Pelkästään Liverpoolin keskustassa hänellä on jo tusinan verran pubeja, joista etenkin Lime Streetin varrella sijaitsevan The Vinesin kunnostamisen voi luokitella kulttuuriteoksi.
Edellä mainittu Dovedale Towers (Penny Lane), Monro (Duke Street), Red Lion (Slater Street) ja The White Hart (Hope Street) ovat muita tutustumisen arvoisia Guttman-tuotoksia, joissa kodikkuutta on rakennettu tunnusomaisesti takkapuupinoilla ja seinille kiinnitetyillä kauriinpäillä. Merseysiden hyggeä?
Valtaisa St. Peter's Tavern (Seel Street) kertoo silkasta megalomaniasta. Näkemisen arvoinen sekin ehdottomasti on, mutta ajautuuko Guttmanin projekti vähitellen kohti sielutonta teemapubimaisuutta?
Roscoe Head (24 Roscoe Street)
The Belvedere (8 Sugnall Street)
Peter Kavanagh's (2-6 Egerton Street)
The Lion Tavern (67 Moorfields)
The Vines (81 Lime Street)
The Lion Tavern (67 Moorfields)
The Grapes (60 Rodney Street)
Roscoe Head (24 Roscoe Street)
The Belvedere ((8 Sugnall Street))
Baltic Fleet (33a Wapping)
The Dead Crafty Beer Company (92 Dale St, Liverpool L2 5TF)
Black Lodge Brewing King's Dock Street Taproom (3 Kings Dock St, Liverpool L1 8JU)
Azvex Brewery and Taproom (Unit 16 King Edward St, Gibraltar Row, Liverpool L3 7HJ)
Glen Affric Brewery & Taproom (Unit 3, Lightbox, Knox St, Birkenhead CH41 5JW)
Grüner Veltliner on rypälelajike, jota voi pitää Itävallan omana, vaikka sen naapurivaltioissa ja merten takanakin lajiketta viljellään. Itävallassa viinin viljelypinta-alasta kolmannes on GV:n peitossa. Se on alppivaltion ylivoimaisesti viljellyin ja merkittävin rypälelajike.
"Jos manchesterilaisen viiltäisi auki, olen vakuuttunut, että hän vuotaisi best bitteriä."
"Kellotornin panimo on ainoa laatuaan Euroopan päärautatieasemilla." No, ei todellakaan ole.
