Vuoden 2025 oluthetket

Jos joku kysyisi vuoden parhaita herkutteluhetkiäni, niin ne liittyivät usein viiniin ja ruokaan. Entäpä parhaat hetket olutlasin ääressä? Olihan noitakin. Koska blogin nimi on Pubitaivas, keskitytään oluihin, jotka nautittiin pubeissa, oluttuvissa, kievareissa… Kutsukaa niitä kuten haluatte.

Mikä saa muistamaan parhaat tuopit, muistijäljen jättävät lasilliset? Uutuudenviehätystä, oluen laatua tai sen määrää merkittävämpi on usein tilanne, vallitseva tunnelma.

Mainio meininki osui Brightonissa junamatkan jälkeen. Rautatieaseman lähistöllä sijaitseva The Prince Albert tervehti värikkäällä muraalillaan, mutta vielä enemmän ilahduttivat rätisevä takkatuli ja ystävällisesti tarjoiltu Burning Sky -panimon Dark Mild (3,2 %). Oluen silkkinen täyteläisyys lupaili oivallista viikonloppua Etelä-Englannin rantakaupungissa.

Koska Brightonissa oltiin, ohjelmaan kuului myös The Evening Star -pubi. Se suosi myös Burning Skyn oluita. Huippukuntoon viritetty Aurora (5,6 %) oli takuuvarma valinta. Aromaattisilla amerikkalaisilla humalalajikkeilla ryyditetty olut ilahdutti yhtä lailla seuraavanakin päivänä.

Bambergissa Spezial Rauchbier Lager (4,9 %) hämmästytti poikkeuksellisella intensiivisyydellään, vaikka tätä olutta on tullut Obere Königstrassen varrella nautittua viiden eri vuosikymmenen aikana. 

Prahalainen Lajka Ležák (5 %) on vaalea lager, joka pääsi yllättämään pikkupanimon kahvilamaisessa ympäristössä. Harvoinpa pilsner pysähdyttää vastaavalla tavalla. Prahassa asuva argentiinalainen olutvaikuttaja Max Bahnson eli Pivni Filosof tiesi joulukuussa kertoa, että Lajkan oluenpanija on lähtenyt talosta terveysongelmien takia. Toivon mukaan seuraaja pitää laadun entisellään.

Prahassa Klášterní pivovar Strahov Sv. Norbert Tmavé (5,5 %) on olut, jota ilman vierailu jää puutteelliseksi. Kirjasin ties monennenko kerran sanat  "paras dunkel!"

Onko Berliinissä järkeä mennä nauttimaan italialaista olutta? Miksei. Prenzlauer Bergissä sijaitseva Birra on paikka, jossa etenkin Lambraten oluet ovat laajalti esillä. Panimon Gaina (6 %) maistuu Birrassa erityisen mainiolta siksi, että tilaus saa aina henkilökunnan hymyilemään. Kuivahumaloitu Gaina oli Birrificio Lambaten ensimmäinen IPA, ja hyvä se on edelleenkin.

Hollannin Groningenissa tapasin poikkeuksellisen tietäväisen tarjoilijan. Bierlokaal Café de Kofferin neiti suositteli Vandenbroek Watergeus -nimistä olutta (6,2 %) Sitä ei ehkä enää löydy mistään muualta — jos de Kofferistakaan. Oluenpanija muutti nimittäin Espanjaan kyllästyttyään kotimaahansa. Ennen lähtöään hän myi Watergeus-varastonsa Café de Kofferille. Ystävällinen palvelu, tarjoilijan kertomat tarinat ja lambic-tyylisen oluen laadukkuus saivat tiistain tuntumaan merkkipäivältä,

Lontoossa Abbeydale Black Mass (6,66 %) maistui ehkä vielä paremmalta kuin vuosia sitten panimon kotikulmilla Sheffieldissä. Syy oli suurelta osin Southampton Armsin teeskentelemättömässä interiöörissä ja kiireettömässä tunnelmassa. Niistä nauttiessani pohdin, kuinka monta parempaa cascadian dark alea maailmassa on. Ehkä jokunen, mutta poistuessani en muistanut muita.

Onko atmosfääri ulkomailla otollisempi nautiskelulle kuin kotikulmilla? Siltä edellä olevista esimerkeistä päätellen voisi olettaa.

Instagram-tililtäni löysin kuvan, joka toi lämpimiä muistoja myös Suomesta. Toukokuun 10. päivänä aurinko paistoi Hangossa, meri välkehti ja paikallinen Hangö Kex ESB (6,3 %) maistui merkittävästi täysipainoisemmalta kuin panimon aiemmat tuotokset tai suomalaisten panimoiden ESB-yritelmät ylipäätänsä. Taisi olla samalla kevään ensimmäinen ns. terassiolut.

Asiat tuntuivat siis sujuvan. Syksyllä todellisuus iski päin pläsiä. Hanko Brewing sulki baarinsa ainakin talvikauden ajaksi, mikä kuvasti osaltaan pikkupanimoiden vaikeuksia loppuvuodesta 2025.

Parempaa kohti.