Avaan pitkän tauon jälkeen Wenlock Armsin (26 Wenlock Rd, N1) oven. Muistissa on kyllä vielä edellinenkin vierailu, jolloin olutvalikoima hurmasi ja päivystäneen kylähullun temmellystä siedettiin.
Tässä Lontoon Hoxtonissa sijaitsevassa pubissa tai sen edeltäjässä on karkotettu janoa vuodesta 1787, joten kaikenlaista kulkijaa on seinien sisään mahtunut. Alun periin Wenlock Arms oli Wenlock Breweryn hanahuone eli Taproom, kuten se usein nykyään mainosteksteissä "suomennetaan".
Liki 250 vuotta sitten meno saattoi olla iltaisin vauhdikasta, mutta sitä se on tänäänkin. Sataa desibeliä tavoitteleva musiikin äänenvoimakkuus on monessa brittipubissa varsinkin viikonloppuisin nykyään pikemmin normi kuin poikkeus. Burning Sky Plateau (3,5 %) maistuisi paremmalta, jos Dua Lipan Training Season soisi vain taustalla. Kaukana poissa.
Tällaiseksi meno on monessa vanhassa suosikkipubissani "kehittynyt" — jopa vanhaa mailmaa edustavassa The Lambissa (94 Lamb's Conduit Street, WC1N). Onko päätös pubin johdon vai noudatteleeko se asiakkaiden toivomuksia? Muna vai kana? Menkää diskoihinne!
Yhdistyneen kuningaskunnan hallituksen verkkosivuston mukaan 2023 Lontoossa toimi 3 535 luvanvaraista pubia. Vaikka määrä ei pääkaupungissa ole sanottavasti laskenut vuoden 2018 jälkeen, koko kuningaskunnan pubien määrä on parissakymmenessä vuodessa vähentynyt brittiläisen pubien yhteenliittymän BBPA:n mukaan yli 60 000 pubista 45 350:een (vuosi 2024).
Kilpailu kuluttajien ajankäytöstä, alakuloiset talousnäkymät, muuttuneet terveysihanteet ja gryndereiden toimeliaisuus mainitaan yleisesti syinä kievareiden katoon. Mukana on mennyt korvaamattoman hienoja keitaita, mutta ison osan voi laskea luonnolliseksi poistumaksi.
Kirjoitin viime vuosituhannella Lontoon parhaat pubit -nimisen oppaan (Tietoteos, 1991), jossa kerroin, no siis… Lontoon parhaista pubeista. Arto Nyberg hyppäsi mukaan, kun oli aika päivittää tilanne. Syntyi astetta kattavampi opus nimeltään Lontoon parhaat pubit — 100 parasta (Heinäpään Viestintä, 2005).
Jatkuvasta muutoksesta huolimatta vuonna 2025 iso osa noiden oppaiden suosituksista pätee edelleen. Jokin pubi on muuttanut toimintastrategiaansa, jokin on lopettanut toimintansa ja muutettu ison rahan asunnoiksi. On ilmennyt myös, että entistä useampi pubi vastaanottaa pöytävarauksia (ei oikein sovi Public Housen henkeen), mutta voihan sitä osin ymmärtää paikoissa, joissa ruoka on iso osa toimintaideaa (gastropubit).
Muutosten vastapainoksi on parin viime vuosikymmenen aikana syntynyt uusia ilon lähteitä. Sellaisiin on ehdottomasti luettava Kentish Townissa sijaitseva Southampton Arms (139 Highgate Road, NW5). Teeskentelemätön Free House eli panimoihin sitoutumaton pubi ilahduttaa lähestyvää kulkijaa seinään asennetulla kyltillään, jossa on kolme avainsanaa: Ale, Cider, Meat.
Hackney Central -aseman läheisen The Cock Tavernin ja Hackney Wickissä sijaitsevan Howling Hops -panimon omistama Southampton Arms perustaa äänimaailmansa lähinnä asiakkaiden puheensorinaan, mutta myös piano ja vinyylisoitin ovat ajoittain käytössä. Oluet ja siiderit tulevat riippumattomilta pientuottajilta. Samoin lienee skottimunien ja makkararullien alkuperä.
Southampton Armsin sisarpubina aloitti viime talvena myös The Packet (Canonbury Lane, N1). Arto Nyberg kävi tuoreeltaan katsastamassa uutuuden ja sähkötti lyöneensä hyväksymisleimansa papereihin.
Jos Kentish Townin ja Camden Townin pohjoisosan pubit kiinnostavat laajemmin, niin Southampton Armsista etelään lyhyiden taivallusten päässä sijaitsevat mainiot Pineapple (51 Leverton Street, NW5) ja Tapping The Admiral (77 Castle Rd, NW1). Ensin mainittu tunnetaan paitsi hyvin tarjoillusta oluestaan myös thai-ruoastaan sekä kanta-asiakkaastaan, pääministeri Keir Starmerista (joillekin suositus, toisille ei). Tapping The Admiral puolestaan on boheemi olutkeidas ja pubikissa Nelsonin koti, josta poistun aina hymy huulillani.
Edellä on ehkä kuvattu osin, mistä hyvät pubit on tehty. Jos pubiin menee oluen vuoksi (monet menevät), niin oluen soisi olevan kunnossa ja se pitäisi tarjoilla oikein. Cask ale eli ns. elävä olut viimeistellään pubissa tarjoilukuntoon toisin kuin jo panimossa valmiiksi tuotettu Keg Beer. Cask-oluen eli real alen tarjoilun aloituksen määrittämisen lisäksi myös sen menekin seuranta on oleellista, sillä elävän oluen elinkaaren huippu on vain pari päivää pidempi kuin lisäaineettoman leivän.
Edellinen kappale puolestaan pohjustaa ajatusta, jonka mukaan valtava määrä real ale -pumppuja ei takaa mitään. Kierto on oleellinen asia tuoretuotteessa. Sama koskee väljemmin kymmenien Keg-hanojen baareja. Näitä multihanamestoja on Lontoossakin nykyään lukuisia. Yksi hyväksi havaittu on Craft Beer Co -ketju. Sen hyvin varusteltuja pubeja löytyy mm. Clerkenwellistä (Cract Beer Co, 82 Leather Lane, EC1N) ja Paddingtonista (The Bear, 29 Spring Street, Tyburnia, W2).
Lontoo on valtava kaupunki kaikilla mittareilla. Liiankin suuri. Mieli tekisi The Dog & Belliin (116 Prince Street, SE8), mutta Timothy Taylorin oluiden parista Putneyn Bricklayers Armsista (32 Waterman Street, SW15) kestäisi julkisilla liikennevälineillä reilusti yli tunti Deptfordiin — viidentoista pumpun ääreen.
Brentfordissa sijaitsevassa Express Tavernissakin olisi kiva muistella 1990-luvun alkua. Ravenscourt Parkissa asunut Michael Jackson vinkkasi tuolloin tästä silloin vain paikallisten suosimasta simppelistä tavernasta. Kaksi päivää myöhemmin hän halusi varmentaa, kävinkö varmasti siellä ja mitä oluita oli tarjolla. Kiitos vinkistä sinne taivaallisiin pubeihin. Tänään Express Tavern on aiempaa viimeistellympi, mutta puunattunakin hieno se on edelleen.
A lot of pubs in London are now faceless, expensive yuppy bars. Not like when I was growing up. The pub used to be, and should be, the pillar of community.
— Jason Flemyng
Onnistunut Pub Crawl perustuu tarkkaan suunnitteluun. Liekö kotitehtävien laiminlyönti syynä siihen, että esimerkiksi kaukana Etelä-Lontoon Carshaltonissa sijaitseva The Hope (48 West St, SM5) on edelleen katsastamatta. Vuonna 2010 The Hopen omistaja oli lopettamassa pubin pyörittämistä, kunnes joukko asiakkaita tuli hätiin ja otti liiketoiminnan kontolleen. Nykyään 46 asiakkaan omistama pubi kerää vuodesta toiseen arvostettuja palkintoja.
Seuraavalla kerralla sittten. Ehkä?
Viisi pubisuosikkiani Lontoossa:
Southampton Arms (139 Highgate Road, NW5)
The Dog & Bell (116 Prince Street, SE8)
The Royal Oak (44 Tabard Street, SE1)
Ye Olde Mitre (1 Ely Court, Ely Pl, EC1N)
The Star Tavern (6 Belgrave Mews West, SW1X)
Arto Nybergin suosikit:
Seven Stars (53 Carey St, WC2A)
Hand & Shears ( 1 Middle St, EC1A)
Ye Olde Mitre (1 Ely Court, Ely Pl, EC1N)
The Royal Oak ((44 Tabard Street, SE1)
The Victoria (10 A Strathearn Place, W2)
Grüner Veltliner on rypälelajike, jota voi pitää Itävallan omana, vaikka sen naapurivaltioissa ja merten takanakin lajiketta viljellään. Itävallassa viinin viljelypinta-alasta kolmannes on GV:n peitossa. Se on alppivaltion ylivoimaisesti viljellyin ja merkittävin rypälelajike.
"Jos manchesterilaisen viiltäisi auki, olen vakuuttunut, että hän vuotaisi best bitteriä."
"Kellotornin panimo on ainoa laatuaan Euroopan päärautatieasemilla." No, ei todellakaan ole.
India pale alen (IPA) historiaan liittyy monenmoisia tulkintoja, joista osa on todistettu vääriksi. IPA ei esimerkiksi syntynyt siksi, että British Raj tarvitsi olutta. Intiaan oli rahdattu Britanniasta olutta jo ennen IPA:n keksimistä. Totta sen sijaan IPA-tarustossa on mm. se, että humalalla ja alkoholilla on säilyvyyttä parantavia ominaisuuksia,...
Osallistuin hiljattain Helsingissä järjestettyyn maistelutilaisuuteen, jossa haettiin Davidoff Churchill The Late Hour -sikarille sopivaa juomaa.
Yhdysvaltalainen uutiskanava CNN julkaisi 2019 toimittaja Casey Barberin laatiman artikkelin, jossa hän luetteli maailman 15 parasta olutkaupunkia. Lista tuntui tuoreeltaan yllättävältä, jopa kummalliselta. Suomalaisesta näkökulmasta odottamattomalta näytti etenkin Tallinnan mukanaolo. Toisaalta kyseessä oli vain yhden ihmisen nimissä julkaistu...
