Mahtava mild menneisyydestä
Jos haluat oppia, mitä itseristiriita tarkoittaa oluessa, hakeudu pikaisesti helsinkiläisen St. Urho's Pubin baaritiskin ääreen.

Jos haluat oppia, mitä itseristiriita tarkoittaa oluessa, hakeudu pikaisesti helsinkiläisen St. Urho's Pubin baaritiskin ääreen.
Kyse on leedsiläisen Kirkstall-panimon XXX Mild Prize Ales Revival Series -oluesta (6,5 %).
Korkea alkoholipitoisuus brittiläisessä mild alessa on yhtä kuin itseristiriita eli oksymoroni. Avataan lisää: Kuvitelkaa white stout. Esimerkiksi Nethergate White Stout (4,5 %). Vaalean kullanvärinen brittiläinen olut, jonka panossa on hyödynnetty aitoa vaniljaa, kaakaorouhetta ja humalalla. Vaalea stout. Oksymoroni!
Mild tarkoitti alkujaan tuoretta olutta. Siihen on liitetty pitkään työväenluokkainen mielikuva. Mildia pidetään teollisuustyöläisten kevyesti humaloituna, mietona (usein 3,0-4,0 %) mutta täyteläisenä oluena, joka on pantu nautittavaksi raskaan fyysisen työpäivän jälkeen. Maltainen ateria lasissa ja vieläpä edullisesti. Vajaat sata vuotta sitten tietyillä alueilla mild oli suosituin olut. Kun raskaat työt muuttuivat vähemmän fyysisiksi, mildin suosio alkoi viimeistään silloin laskea. Mild ei ollutkaan enää myyvä käsite. Esimerkiksi McMullen's nimesi AK Mild -oluensa uudelleen pelkäksi AK:ksi.
Kirkstallin panimossa on kaivettu vaanhoja reseptejä, jotka osaltaan todistavat, että 1800-luvulla mild-nimellä kutsuttu olut oli usein vahvaa. James Herbertin vuonna 1866 julkaisemassa teoksessa Art of Brewing tyypillisen mildin kantavierteen ominaispainoksi (OG) määritellään 1,070, mikä tarkoittaa yli 6 prosentin alkoholipitoisuutta. Ristiriitaisuus hälvenee.
No, vihdoin itse asiaan: Kirkstall XXX Mild on lähes läpikuultamattoman musta. Suutuntuma on runsas. Hedelmäkakkumaista makua tahdittaa yllättävän pureva katkerohumala, ja jopa suklaisuudessa on bitterimäisyyttä. Tummapaahtoista kahvia löytyy myös. Jälkimaussa suklaisuus muuttuu vaaleapaahtoisemmaksi. Lämmetessään löytyy oluesta myös hiukan lakua. Korkean alkoholipitoisuuden tunnistaa lähinnä poskia lämmittävänä.
Ei aavistustakaan, kuinka Kirkstallin luomus ja 1880-luvulla laaditun reseptin perusteella pantu olut korreloivat keskenään. Eipä ole väliäkään, sillä maistamani olut oli järkyttävän hyvä. Oksymoroni tuokin?
Jos ette ehtineet ajoissa "Urkkiin", en voi kuin pahoitella.
Jos haluat oppia, mitä itseristiriita tarkoittaa oluessa, hakeudu pikaisesti helsinkiläisen St. Urho's Pubin baaritiskin ääreen.
Alkon myyjät kysyvät nykyään kerkeästi juomahyllyjen välillä harhailevilta asiakkailta, voisiko apu tulla kyseeseen. Itse vastaan yleensä, että homma on hallussa tai mumisen jotakin vastaavaa.
Riika on kuuluisa monipuolisesta ja historiallisesta arkkitehtuuristaan, mutta vanhaa hansakaupunkia markkinoidaan myös poikkeuksellisena olutkaupunkina. Mainospuheille on jonkin verran katetta, joskin Riika voi olla satunnaiselle olutmatkailijalle myös miinakenttä.
Sanomalehden toimittajana yli 40 vuotta työskennellessäni panimot kutsuivat tiedotusvälineitä ajoittain jopa tiuhaan tilaisuuksiinsa. Joskus kyse oli taustatilaisuudesta, useimmiten uutuusoluen lanseerauksesta. Jos sellaisia infoja edelleen järjestetään, niistä raportoidaan lukijoille hyvin säästeliäästi, jos ollenkaan.
Grüner Veltliner on rypälelajike, jota voi pitää Itävallan omana, vaikka sen naapurivaltioissa ja merten takanakin lajiketta viljellään. Itävallassa viinin viljelypinta-alasta kolmannes on GV:n peitossa. Se on alppivaltion ylivoimaisesti viljellyin ja merkittävin rypälelajike.
"Jos manchesterilaisen viiltäisi auki, olen vakuuttunut, että hän vuotaisi best bitteriä."