Sanomalehden toimittajana yli 40 vuotta työskennellessäni panimot kutsuivat tiedotusvälineitä ajoittain jopa tiuhaan tilaisuuksiinsa. Joskus kyse oli taustatilaisuudesta, useimmiten uutuusoluen lanseerauksesta. Jos sellaisia infoja edelleen järjestetään, niistä raportoidaan lukijoille hyvin säästeliäästi, jos ollenkaan.
Jos sattuu kuulumaan tietynlaiseen somekuplaan, niin yksi suomalainen oluttoimija saa työllään enemmän näkyvyyttä kuin Carlsbergin omistama Sinebrychoff tai Royal Unibrew'n omistama Hartwall yhteensä.
Kyse on kiertolaispanimo Hagströmistä. Tämä Hagström ei ole Patentti- ja rekisterihallituksen virallisen tavaramerkkirekisterin mukaan rekisteröity tavaramerkki. Sen sijaan ruotsalainen soitinmerkki Hagström on suojattu kansainvälisesti rekisteröidyllä tavaramerkillä. Kiertolaispanimon nimi perustuu Mika Kaurismäen ohjaaman Arvottomat-elokuvan rikollispomoon Hagströmiin, jota esitti Esko Nikkari. Käsittääkseni ohjaaja on siunannut nimen käytön oluen markkinoinnissa.
Koska kiertolaiselämää viettävällä Hagströmillä ei ole omia tuotantotiloja, sen toimintaideana on kehitellä reseptejä yhdessä suomalaisten pikkupanimoiden kanssa ja käydä kippaamassa panopäivänä humalakulhot keittoastiaan.
Ari Juntusen, Ari Nyforsin ja Rik Poppiuksen muodostama Hagström kävi elokuussa Kimito Brewingissä panemassa oluen Jonas Sahlbergin ja Michael Hardmanin johdolla. Syntyi Imperial Red Ale (7,5 %), jonka ensi-ilta oli torstaina 16. lokakuuta helsinkiläisessä Barley & Baitissa. Tupa oli turvoksissa, eikä varmastikaan pelkästään ilmaisen maisteluannoksen takia.
Oluen esittelytekstissä viitataan Britanniaan sekä amerikkalaisiin vahvoihin oluihin (strong ale) ja esimerkinomaisesti Stone-panimon Arrogant Bastardiin. Ymmärrettävä vertaus, mutta Hagströmin Imperial Red Ale on väriltään helakamman punainen ja maultaan kirkkaampi. Arrogant Bastard Ale on leimallisesti mausteisempi, katkerampi, havuisempi ja kaikin tavoin rosoisempi kuin Kemiössä pantu olut. Olisi hauska verrata Hagströmin olutta esimerkiksi miedompaan ja kevyemmin humaloituun North Coast Red Seal Aleen (5,4 %).
Hagström on tavoilleen uskollisena pyrkinyt katkeraan makuun, mutta tuoksusta alkaen tässä oluessa on runsaasti irtiottoa hillitsevää, tasapainottavaa maltaisuutta. Amerikkalaisesta red alesta tai amber alesta puhuttaessa odotusarvona on yleensä toffeemaisuus ja jonkinasteinen marjaisuus. Kyseisiä piirteitä löytyy tästäkin uutuudesta, mutta vähemmän kuin odotin. Sekä yllättävä että yllättävän toimiva ratkaisu tyylilajiin nähden oli hyödyntää saksalaisia humalalajikkeita. Laskennallinen 80 IBU-katkeroyksikköä on korkea lukema, mutta katkeruuden vaikutus juotavuuteen on lopulta vähäinen.
Hagström Imperial Red Alen saatavuus on rajoitettu. Helsingissä sitä tarjoilevat ainakin Oluthuone Haka, Barley & Bait, Roudaribaari Ihme ja One Pint Pub.
Hagströmin seuraava, marraskuussa julkaistava olut on Hoppy Zenith West Coast Double IPA. Se pantiin Olarin Panimossa Helsingissä 8. lokakuuta.
India pale alen (IPA) historiaan liittyy monenmoisia tulkintoja, joista osa on todistettu vääriksi. IPA ei esimerkiksi syntynyt siksi, että British Raj tarvitsi olutta. Intiaan oli rahdattu Britanniasta olutta jo ennen IPA:n keksimistä. Totta sen sijaan IPA-tarustossa on mm. se, että humalalla ja alkoholilla on säilyvyyttä parantavia ominaisuuksia,...
Älä tuomitse panimoa yhden näytteen perusteella! Joskus näin on tapahtunut, myönnettäköön. Näin oli käydä myös viimeksi, kun kumosin lasiin Brasserie Smash Pasadena West Coast IPA:n (6,0 %).
Belgialaisen oluenpanon runsaudensarvesta löytyy monta kummajaista. Yksi sellaisista on scotch ale eli skottilainen olut. Tai ei itse oluessa ole mitään kummallista, mutta miksi Belgiassa on pantu yli sata vuotta olutta, joka on ristitty skottilaiseksi?
Edesmennyt olutkirjailija Michael Jackson ei tuhlannut aikaansa kirjoittamalla huonoista oluista. Kun häneltä yleisötilaisuudessa kysyttiin mielipidettä maailman huonoimmasta oluesta, Jackson vastasi "Corona. Seuraava kysymys".
Saksan noin 1 500 panimosta suunnilleen 300 sijaitsee Baijerin pohjoisosa Frankenissa. Siksi on erikoista, että Heller-Bräu Trumin Schlenkerla oli käytännössä pitkään ainoa Suomeen päätynyt frankenilainen olutbrändi.
Kahden panimon yhdessä loihtimat oluet ovat usein samanhenkisten oluenpanijoiden tekeleitä. Usein niihin ryhdytään yhteisöllisyyden edistämistarkoituksissa tai pelkästään keräämään hetkellistä näkyvyyttä.
