Manchester — perinnepubien ja uuden aallon panimoiden metropoli

"Jos manchesterilaisen viiltäisi auki, olen vakuuttunut, että hän vuotaisi best bitteriä."

Matthew Curtisin luonnehdinta kirjassaan Manchester's Best Beer Pubs and Bars (Camra Books, 2023) tiivistää manchesterilaisten ja kaupungin pubikulttuurin välisen kulttuurisen yhteyden: Best bitter – perinteinen, väriltään meripihkainen ja maultaan maltainen olut – on sukupolvien ajan kuulunut kiinteästi Luoteis-Englannissa työväenluokan sosiaalisen kanssakäymiseen.

Manchesterin muutos teollisuuden edelläkävijästä jälkiteollisen aikakauden tieto- ja palvelutalouden keskukseksi on ollut hurja. Rakennusvimma pilvenpiirtäjineen on samalla muokannut "Cottonpolisin" siluetin täysin uudenlaiseksi ("Manchattan"). Kaikkea vanhaa ei ole kuitenkaan korvattu lasi- ja betonikomplekseilla. Kuin ihmeen kaupalla lukuisat vanhat pubirakennukset ovat säilyneet ajan myllerryksessä. Best bitter samoin.

Ei tarvitse kuin kävellä hetken Rochdale Roadia pitkin ja vilkaista millaiseen puserrukseen 1888 valmistuneessa rakennuksessa toimiva Marble Arch Inn on jäänyt uusien asuintalojen keskellä. Ihme, että on yhä olemassa. 

Viettävästä mosaiikkilattiastaan, tiilikattoholveistaan, takkatulestaan sekä olut- ja juustovalikoimastaan tunnettu Marble Arch on yksi kaupungin kauneimmista. Lämpiminä päivinä takaosasta löytyvä olutpuutarha on myös oivallinen paikka nauttia Marble-panimon oluita. Rakennuksen takaosa on myös Marble-panimon alkukoti. Nykyään tuotanto tapahtuu Salfordin puolella. Olennainen tieto pubihaukoille: Marble Arch on suljettu tiistaisin. 

Kun Rochdale Roadia laskettelee kohti keskustaa, osoitteen 6 Angel Street kohdalla kannattaa jarrutella. Jos Marble Archissa kävijä nauttii keskustelun matalaprofiilisesta äänimaailmasta, niin The Angel Pubissa tunnelmaa luo siedettävällä volyymilla soitettu säilötty musiikki. Yleensä kuudesta käsipumpusta tarjoillaan etenkin lähialueiden pikkupanimoiden tuotoksia. Purkutuomiolta säästyneessä rakennuksessa toimi aiemmin The Beer House -niminen pubi. Hyvä sekin oli.

Matka jatkuu kohti Shudehillin bussiasemaa ja sen lähellä sijaitsevaa Hare & Houndsia (46 Shudehill). Täällä voi helposti aistia, millainen oli menneiden vuosikymmenten Manchester. Vanhan koulukunnan pubissa iltapäivien yhteislaulusessiot houkuttelevat yhä varttuneempaa asiakaskuntaa. Baarissa tarjoillaan isäntäpanimo Joseph Holtin oluiden lisäksi yhtä tai kahta vierasolutta. Vapettaminen ehdottomasti kielletty.

Hare & Houndsin ruskeita seinäkaakeleita voisi tuijottaa tovin tai parikin, mutta läheinen The Lower Turks Head (36 Shudehill) alkaa houkutella. Sen kapea julkisivu on kokoonsa nähden vaikuttava. Koristeelliset kaakeloinnit on säilytetty huolella. Oven yläpuolella oleva MB-merkintä viittaa Manchester Brewery Companyyn. Jo vuodesta 1745 toimitnut pubi seisoi viimeksi hylättynä 22 vuoden ajan ennen kuin se avattiin ​​vuonna 2013 — sulkeutuakseeen jälleen 2020. Pelastajaksi ilmaantui Joseph Holt Brewery, joka avasi pubin ovet 2021. 

Jos pitäisi suunnitella tyhjästä  brittiläinen kaupunkipubi, helpointa olisi monistaa Lower Turks Head. Tällainen paikka ei mene koskaan pois muodista. Perinteisen manchesterilaispanimon hallinnoiman pubin pääbaarin yhteydessä on useita pieniä viihtyisiä syvennyksiä ja kapeita pöytätasoja. "Salainen" kattoterassi on mukava bonus. Pubissa on lisäksi neljän huoneen majoitustilat.

B & B -houkutuksen sijasta matka jatkuu 650 metrin päähän Port Steet Beer Houseen (39-41 Port Street). Täältä löytyy hiukan nuorekkaampaa menoa. Laaja ja alati vaihtuva olutlista tarjoaa bongareille uutta saalistettavaa etenkin pohjoisenglantilaisista panimoista. Ulkona on anniskelutilaa sekä etu- että takapihalla. Vessat (pl. esteetön wc) sijaitsevat kolmannessa kerroksessa, mikä on silkkaa kiusantekoa. Real alet ovat 20 prosentin alennuksessa ma-pe klo 12-16.

Samoilla kulmilla sijaitsevat leedsiläisen Northern Monkin Refectory-satelliitti (10 Tariff Street) ja cumbrialaisen Fell Breweryn maisteluhuone (35 Dale St). Kummassakin oluttarjonta on ylitsepursuavaa, mutta illan pubikierroksen teema on enemmän old skool kuin muotivirtausten perässä kulkeminen, joten seuraavaksi jokaisen MCR-pubikierroksen ilmiselvään rastiin: 

Jos laaja, hyvin tarjoiltu olutvalikoima, kompakti ja omaleimainen interiööri sekä maltillinen puheensorina ovat arvostettuja hyveitä, niin City Arms (46-48 Kennedy Street) saattaa olla suosikkipubisi Manchesterissa. Kahdeksasta käsipumpusta löytyy melko varmasti jotain uutta ja kiinnostavaa, mm. aina mildia.

Sinapinkeltaisten seinien suojeluksessa aika vierähtää nopeasti, vaikka pohtisi hyvän oluen äärellä vain omiaan. Usein paikalla on kiinnostavia karaktäärejä, jotka eivät vieroksu satunnaisia kävijöitäkään. 

City Arms viettää 200-vuotisjuhliaan ennen kuin vuosikymmen vaihtuu. Viereinen Wine on kelpo vaihtoehto, jos City Arms on pakattu täyteen. 

Illan kaksi viimeistä pubia — kaksi manchesterilaista instituutiota. Rautatiekiskojen ja ajoratojen puristuksessa sijaitseva Britons Protection (50 Great Bridgewater St) on suojeltu (Grade II), yli 200-vuotias pubi, joka koostuu useista huoneista. Pubi tunnetaan erityisesti koristeellisesta sisustuksestaan: terrazzo-laatoitetusta käytävän lattiasta, koristellusta katosta, 1930-luvun pisoaareista, valtavasta viskivalikoimastaan sekä tarjoiluluukusta, jonka kautta etuosan baarista tarjoillaan juomia takaosan kahteen huoneeseen. Palvelukelloja on turha pimputtaa, sillä ne on poistettu käytöstä. 

Huhtikuussa 2026 valmistuneen uudistuksen jälkeen tarjolla on kahdeksan eri cask-olutta. Viime käynnin perusteella nuoret baarityöläiset eivät olleet maistaneet myyntiartikkeleitaan, sillä Timothy Taylor Best -pintti oli selvästi etikkainen. No, kelpolaatuinen Bass pumpattiin nopeasti pahoittelujen kera korvaukseksi. Nolo moka silti kunnianarvoiselta pubilta. 

Ehtoon viimeinen. Peveril of the Peak (127 Great Bridgewater Street) on ympäristöstään selvästi erottuva ilmestys. Keltaisilla ja vihertävillä laatoilla päällystetyt ulkoseinät eivät ujostele. 

Usean huoneen kudelmasta yksi huoneista (lounge) oli aikoinaan tarkoitettu naisille, sillä he eivät saaneet vierailla baarissa. Alkuperäiset soittokellot löytyvät täältäkin, mutta tilausten toivossa niitä ei kannata painella. Sisätiloissa on samanaikaisesti aistittavissa sekä loisteliasta menneisyyttä että ajan myötä syntynyttä kulahtuneisuutta. Tällaista ei voisi luoda  yhdessä yössä.

The Pevin pubiemäntä Nancy Swanick kuoli 96 vuoden iässä heinäkuun lopussa 2026. Hän johti pubia 55 vuotta. Pubi pysyy edelleen suvun hallinnassa, jälkeläiset kertoivat tuoreeltaan kuolinuutisen jälkeen.  

Uusi päivä, erilainen kierros. The Salisbury, Cask (Liverpool Rd), Crown & Kettle ja The Castle houkuttelisivat, mutta mennään tällä kertaa Suur-Manchesterin metropolihallintopiiriin kuuluvaan Salfordiin. 

Sieltä löytyy The New Oxford osoitteesta 11 Bexley Square. Kaksihuoneisen pubin uudistus on palkittu, eikä silmäilyn perusteella voi lautakuntaa moittia. Yhdestätoista käsipumpusta tarjoillaan real alea, tarjolla on ainakin parikymmentä muuta hanaolutta sekä belgialaisia pullo-oluita yli 50 erilaista, viskejä unohtamatta. Viihtyisä, hyvin hoidettu pubi, josta olisi mailin mittainen kävely paikalliseen pyhinvaelluskohteeseen Salford Lads Clubiin. Sen ulko-ovi on todistanut jo liian monta selfietä, joten jääköön tälläkin kertaa.

Kävelyn sijasta Uberilla Brown Streetin Café Beermothiin, joka luonnehtii omaa  ainutlaatuisuuttaan sanoilla "An Eden of ale and pints". Täällä katto on korkealla, oluthanarivistö vaikuttava ja hipsterismin jäänteitä havaittavissa. Kyse on kieltämättä yksi Manchesterin parhaista uuden aallon olutbaareista, jos real alen lisäksi kiinnostaa maistella muutakin.

Manchesterin pikkupanimoiden maisteluhuoneet ovat oma lukunsa. Viihtyisiä ne eivät aina ole, sijaitsevatkin usein varasto- ja teollisuusalueilla ja aukioloajat ovat usein epämääräisiä. Ne ovat kuitenkin iso osa tätä päivää, ja kolkoimpienkin interiöörien vastapainoksi oluista voi löytää ansiokasta toteutusta.

Etenkin Piccadillyn rautatieaseman itäpuoliselle on muodostunut panimokeskittymä, jota kutsutaan The Beermuda Triangle -nimellä. Track Brewery Tap (Unit 18, Piccadilly Trading Estate) on yksi alueen kovimmista tekijöistä. Jos edellisessä kappaleessa moitittiin teollisuushallien kalseutta, Track on sellaiseksi aika viihtyisä. Trackia lähes vastapäätä sijaitsee kansainvälisesti ehkä tunnetumpi Cloudwater Unit 9 (Unit 9, Piccadilly Trading Estate), jossa ainakin itseäni ovat eniten kiinnostaneet tynnyrikypsytetyt oluet (Barrel Project).

Epämääräisen kujan varrella, rautatiekiskojen alapuolella toimiva Steelfish Brewing Taproom (108 Temperance Street) on myös pätevä tulokas. Kiertolaispanimona 2020 aloittanut yritys löysi 2025 kodin nykyisestä osoitteestaan. Tarjolla on yleensä sekä perinteisiä brittioluttyylejä noudattavia cask aleja että oluita, jotka panimo luokittelee hyödyntämiensä humalalajikkeiden mukaisesti nimikkeellä New World IPA.

Sureshot ja Gas Works jäävät seuraavaan kertaan, mutta niitä ennen kuitenkin vielä Bundobust Breweryyn (61-69 Oxford Street), joka on hauska panimon ja desi-keittiön yhdistelmä. Chole Saag and a pint of Peela Pale Ale, please!